Eläintarha 8

Susirajan Agilityä osa 3

2012-02-09T00:22:00.003+02:00

Meillä on nyt jäänyt aika monta kertaa välistä. Osittain pakkasten, osittain koirien hieronnan ja myös Kidan juoksujen takia. Rostan kanssa oltiin kuitenkin pari kertaa leikkimässä esteillä. Tavoitteena mahdollisimman turvallinen ja kevyt suoritus. Ja täytyy kehua, että yllättävän hyvin se vain meni. Rostan kanssa agility tuntuu paljon luontevammalta loppupeleissä. Sen tahdissa on helpompi pysyä ja niin kauan kun pidän itse vauhtia yllä niin Rostakin tulee reippaasti mukana eikä mm. kiilaa jalkoihini.. Myös keppien suhteen saimme vihdoin onnistumisia taas. Jännä nähdä korjaantuuko Kidan keppi ongelmat samalla tavalla. Tutustuimme siis kompostiverkosta tehtyihin ohjureihin joista tehtiin pujottelukuja koiralle. Paljon selkeämpi/voimakkaampi kuin perinteiset ohjurit joista voi mennä ali/yli. Jostain syystä sitä ennen olin saanut molempien koirien kepit herpaantumaan ihan täysin.. Tarkalleen en tiedä miksi, mutta nähtävästi ainakin Rosta on ehdollistunut siihen, että hoen kokoajaan kepit-kepit-kepit ja kun vedän henkeä täysmittaisilla kepeillä niin se karkaa välistä.. :DMut jännä nähdä mitä Kida muistaa taas juoksujen jälkeen vai aloitetaanko ehkä nollasta. Kida on myös paremmassa kunnossa. Sen lihasmäärä oikealla ja vasemmalla on tasaantunut. Lisäksi Kidan takajalkoihin on tullut jo ihan selkeästi työntöä. Etukäpälien liikkeet ovat edelleen ylikorostuneet ja kylkiluiden välissä todella paljon kuona-aineita.. Syytä tuohon en tiedä. Nyt saimme uudet kotihoito-ohjeet ja yritän parhaani muistaa noudattaa niitä tällä kertaa myös seuraavaan hierontaan asti!

Lajia etsimässä

2012-02-09T00:12:00.002+02:00

Rostan selkävamma on parantunut yllättävän hyvin. Viimeisin tieto on, että nivelet ovat edelleen paikallaan, mutta oikealla puolella olevassa selkälihaksessa on paljon arpikudosta. Tästä johtuen kompensoi liikkeitä vasemmalla etukäpälällä. Vaikka Rosta olikin tuurailemassa Kidaa agilityssä juoksujen ajan (toki kevennetysti eli rimat puuttuvat, A-esteitä emme tee jne) niin on aika selvää, ettei siitä ole pysyvästi siihen lajiin. En yksinkertaisesti uskalla riskeerata, että selkävamma pahenee hyppyyttämällä tai vaihtoehtoisesti vasen etunen kuormittuisi entisestään alastuloissa. Toisaalta Rostalle tuntuisi riittävän kun saa vain juosta ja makkaraa tulee. Yllättävän vähän hajutkaan kiinnostivat kentällä nyt "vanhemmiten". Joka tapauksessa jotain mielekästä tuolle energia pallolle pitäisi keksiä. :)Koiratanssiin olimme tutustumassa viime syksynä ja se oli ainakin ihan hauskaa. Toisaalta en itse ole järin tanssillinen vaikka selän takia itämaiseen tanssiin ilmoittauduinkin. Joten olemme kääntäneet katseemme Tokoon. Olen toisaalta pitänyt tokoa aina jotenkin hieman tylsänä lajina joten ehkä rallytoko on enempi meidän. Toisaalta samalla tavalla ajattelin jäljestyksestäkin ennenkuin kokeilimme.. Olemme jo pidemmän aikaa yrittäneet opetella tokon "perusasentoa" ja nyt se on alkanut vihdoin sujua kun olemme myös muistaneet opetella sitä. Seuraavaksi vuorossa olisi seuraaminen.. eli eikun treenaamaan!

Susirajan agilityä osa 2

2011-12-05T23:24:00.001+02:00

Agilityä osa 2: Ei se nyt enää niin huonosti mennyt tällä kertaa! Tämän kerran jälkeen olo on ainakin toiveikas, ei vielä luottavainen, mutta koska suunta oli selvästi parempaanpäin niin ehkei tämä touhu ihan turhaa ole. Ainakin meillä on taas tosi väsynyt koira talossa.Jostain mystisestä syystä Kida on kehittänyt ongelman renkaasta. Asia jää hautumaan mikä siinä mättää kun ihan jokerina menee renkaan ali, sivusta, välistä ja kokonaan ohi. Toki myös keskeltä.. Viimeisimpänä ajatuksena jäi, että Kida ei jostain syystä vain hahmota uuden tyyppistä rengasta. Hypyt tosin oli hirveitä, kauriita ja jotain muuta kuin sulavia koiran loikkia. Toisaalta se menee varmemmin hypyille ja kepeissäkin oli taas hieman tolkkua joten jännä nähdä miten aikanaan liikkeiden kanssa käy.Kaiken huipuksi saimme myös oman edullisen hallivuoron. Eli pääsemme rauhassa puuhastelemaan jonkinlaiseen huoneeseen esteiden kanssa. Kuulemma tila ei ole iso, mutta pienelle koiralle alkeiden opetteluun ihan riittävä.. :)

Esteitä nenäpunkeille

2011-11-21T22:05:00.001+02:00

Olemme nahistelleet jo pidempään nenäpunkkien kanssa. Jostain syystä emme meinaa päästä niistä millään eroon. Lääkkeet toki auttavat hetkeksi, mutta muutaman viikon kuluttua alan katsella vainoharhaisesti Kidaa ja kun taas menee muutama viikko niin diagnoosi varmistuu. Nyt se varmistui tänään. Agilitymiitin jälkeen Kida sai kotona rohina/sniffailukohtauksen ja haistelu ulkona on taas melkein lopahtanut kokonaan. HUlluintahan tässä on, ettei Rosta oireile oikeastaan ikinä. Sen sijaan Kida kavaltaa nenikset melkein samantien. Ainoa syy tälle lienee Kidan ahtaammat hengitystiet. Alan todella olla samaa mieltä muutamien muiden kanssa, että koirilla pitäisi olla lakisääteinen avara minimikuono. Nyt pitäisi siis varata aikaa lekurille hakemaan pillereitä. Pelkkien nenäpunkkien takia on tosi tympeää mennä maksamaan käyntimaksua, joten mietin jos olisin poistattanut samalla Rostan hammaskivet. Rostan hammaskiviongelma tosin näyttää parantuneen myös Jyväskylän myötä ja hampaat ovat puhdistuneet paljon. Mielessä kävi myös olisinko onnistunut putsaamaan Rostan hampaat itse, mutta voi olla, etten uskalla alkaa sorkkimaan noita ienrajoja tuosta megahammaskivestä. :)Agility kentällä ei mennyt lainkaan nappiin. Minä olin ihan puhki ruosteessa ja Kida kävi kuumana. Neidin keskittymiskyky oli hyvin hetkellinen ja itselleni jäi lähinnä tunne, ettei olla ikinä ennen moisessa paikassa oltukaan. Aina kun Kida meinasi päästä vauhtiin niin itse torpeedoin jollain aivan käsittämättömällä tempauksella koiran etenemisen. Toivottavasti lihasmuisti alkaisi palautua edes jossainvälissä, sillä muuten edessä on piiiiiitkä uudelleen opettelujakso. Noh ainakin neiti on nukkunut koko illan kuin uppotukki, joten ei reissu ihan turha ollut.Kävimme myös muutama viikko takaperin tutustumassa Koiratanssiin. Hauskaa oli ja Rosta tuntuu tykästyneen siitä kovasti. Koitetaan nyt talven aikana pikkuhiljaa treenailla "perusliikkeitä" ja ties vaikka sitä keväällä innostuttaisiin opettelemaan lisääkin. Jos vaan motivaatiota meiltä molemmilta löytyy.. :)

Rostan värimaailma

2011-10-17T19:00:00.002+03:00

Seikkailin taas muutamana iltana Kennelliiton jalostustietokannassa ja huomasin sattumalta, että Rostan pentuekin on viimein lisätty sinne. Vielä isompi yllätys oli, että yksi pennuista on rekisteröity black and taniksi. En tiedä miten se koirilla periytyy, mutta mukava yllätys se joka tapauksessa oli. B&T on kuitenkin ehdottomasti yksi lemppari värejäni koiruuksissa. Nyt pidetään peukkuja, että päästäisiin joskus näkemään tuo ihmetys livenäkin.. Mielenkiintoista myös nähdä tuleeko Rostan seuraavaan pentueeseen vain mustaa vai pulpahtaako tälläkin kertaa jotain muita sävyjä/kuvioita! :)

Kuvan (c) koiran omistaja

Kerrostalosta omalle pihalle

2011-10-07T17:18:00.002+03:00

Hieman jäänyt tämänkin ylläpitäminen sikseen vaikka paljon on tapahtunut. :)

Rosta ja toverinsa Kida (Kleinspitz narttu) ovat nyt useamman kuukauden harjoitelleet omakotitaloasumista. Hassua sinällään miten nopeasti koirat muuttuvat. Rostaan vahtimiseen "oma reviiri" ei ole hirveästi vaikuttanut, mutta Kidalla sen sijaan keikahti kuppinurin hetkellisesti ja vielä nykyäänkin meinaa jäädä levypäälle kun "jotain" tapahtuu.. Sen sijaan molemmat ovat alkaneet "seota" hihnojen näkemisestä, entinen plaah-nojoo-laitetaan-laitetaan-remmi on muuttunut superkivaksi ja kunnon säheltämisen arvoiseksi. Ei tarvitse kuin siirtää remmiä niin jaloissa on kaksi kieppuvaa ja ketkuvaa eläintä..

Rostalla on tätä kirjoittaessa jo yksi pentuekin. Pentueessa on emänä Intopiukan Juhlamielellä eli Nappi. Saa nähdä tuleeko pennuista siis juhlivia gangstereita. En vielä tiedä mihinpäin penikat ovat matkanneet, mutta toivottavasti joskus pääsen heidät näkemään. Vilaukselta neljän koplan olen nähnyt ihan ihan pieninä nyytteinä. Olisi joka tapauksessa hauska tietää ja nähdä millaisia koirista tulee isompina!

Tämä maalle muutto on ollut jännä myös siinä mielessä, että Rostan mahaoireet tuntuvat kadonneen ainakin suurimmaltiosin. Vielä täysin arvoitus miksi, mutta pieni muotoinen muutaman kuukauden kestänyt eläinkoe näyttäisi viittaavan Vantaan hanaveteen. Sillä niinkauan kun Rostan ei anneta juoda Vantaan hanavettä kaikki on hyvin. Kaverille jo tosin tilitin onko ihan tervettä vai enempi vainoharhaista raahata koirien juomavesi Jyväskylästä asti varmuudenvuoksi. Voiko vesi siis sairastuttaa..? Käytännössä tuo täsmäisi aiempien ruokapäiväkirjojen kanssa, nappuloiden kanssa oireilu on ollut pahempaa ja tunnetusti nappuloiden kanssa juodaan enemmän vettä. Märkäruualla oireilu taas on ollut lievempää. Tämä selittäisi sen miksi oireilu on ollut niin epäloogista/satunnaista ja miksi emme pystyneet bongaamaan varmaa yksittäistä aiheuttajaa kuramahoille. Teoriaa tukee myös se, että Kida alkoi oireilla meille tultuaan samalla kaavalla. Lisäksi suurinosa hoitolaisista on mennyt enemmän tai vähemmän ruikulle. Lyhytaikaisten hoitolaisten kohdalla kaikki tosin on mennyt stressinpiikkiin.. Iso muutos on myös se, että koirat ovat alkaneet juomaan paljon enemmän täällä asuessa ja enkä muista pitkään aikaan meillä enää olleen kuivia koiria. :)

Pikkuhäjyn Gangsterin "Rostan" tuloksia

2011-03-18T20:38:00.015+02:00

From Rosta

Pitkästä aikaa päivitystä tännekin :)
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI39850/09&R=83

Kyynärnivel 0/0 (lääkärin arvio oli rajatapaus 1/1)
Lonkkanivel B/B (lääkärin arvio oli rajatapaus B/C)
Polvilumpiolux.med. 0/0
Ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia (toisessa silmässä oli erittäin lievä ppm saa nähdä näkyykö vielä parin vuoden päästä).
Sydänkuuntelu ei sivuääniä

Samalla kuvattiin myös lantio ja selkä epävirallisesti 2-kerroksesta putoamisen takia, mutta sielä ei onneksi näkynyt muutoksia. Toivotaan ettei vanhempanakaan ala oireilla suuremmalti. Putoamisen jälkeen lantio oli siis vinossa kahteen suuntaan ja sitä hoidettiin osteopaatialla/manuaaliterapialla/hierojalla.

Yläpurenta ei hammaspuutoksia (välillä käväisi tasapurennassa, mutta näyttäisi kallistuneen yläpurennan puolelle).

Molemmat Rostan vanhemmat on testattu MPSIIIB clear/normal.

Häntä on pitkä ja löyhällä kiepillä selänpäällä. Ei iho-ongelmia tai varsinaisia allergioita. Ruoka-aineyliherkkyyksiä sen sijaan on jonkinverran. Riisi ja peruna pistävät mahan kuralle ja maissista alkaa laihtua. Ei epilepsiaan tai muihin yleissairauksiin viittaavia oireita. Vilkuttaa paljon. Paino nyt 7,4kg ja säkä noin 35cm. Hoikka, mutta lihaksikas ruumiinrakenne.

Luonne on muihin tuntemiini skipeihin verrattuna avoin ja sosiaalinen, ei kova muttei ihan pehmeäkään. Terveenoloinen hermorakenne. Taistelutahtoinen ja melko terävä, muttei juurikaan saalisviettinen. Hyvin maltillinen vahti. Luonnetestiin olisi tarkoitus mennä jossain välissä. :)

Pentueet:
s. 25.5.2011
Emä FI30955/09 Intopiukan Juhlamielellä musta
FI48306/11 narttu Intopiukan Wow What a Wäri, black & tan
FI48303/11 uros Intopiukan Well Well Welho, musta
FI48305/11 uros Intopiukan Whoops Wauhtiwoltti, musta
FI48304/11 uros Intopiukan Wink Wink Waltti, musta

s. 1.11.2011
Emä FIN58789/07 Coros Ginger musta
FI59197/11 narttu Pikkuhäjyn Modesty, musta
FI59196/11 uros Pikkuhäjyn Mannekiini, musta

Rostan kanssa on kokeiltu mm. seuraavia lajeja:
- Jäljestys (ID/veri) oli rostan ensirakkaus ja lemppari vieläkin.
- Agilityssä ollaan myös käyty leikkimässä. Alku tosin oli vaikea ja Rosta kestää vieläkin huonosti minun mokiani, mutta kun ohjaaja alkaa oppia niin koiruuskin on alkanut tykätä lajista. Palkkana toimii target ja namipatukka.
- Haku jäi odottamaan vanhempaa ikää. Silloin vuotiaana olisi juossut metässä vain tyttöjen hajujen perässä eikä maalimies niin hirveästi kiinnostanut.
- Paimennukseen on syttynyt, mutta tällä hetkellä vaikuttaisi siltä, että Rosta on liian pehmeä kestääkseen lauman tuomaa painetta. Harkitaan nyt vuosi pari ja katsotaan sitten ehkä uudelleen toisiko ikä "kovuutta" lisää.
- Viehejuoksua ollaan päästy kerran koittamaan, Rosta ei siihen heti syttynyt, mutta ei se kuulemma ihan toivotonkaan ollut.. Kerran juoksi perässä, mutta toistakertaa ei. :D

Ja näyttelytulokset:

7.5.11 Tampere KV
Denis Kuzelj, Slovakia ERI, SA, NUK1, PU4, va-SERT
Correct type & size with correct head & expression. Very small, triangle ears. Dark eyes. Very short compact body, correctly sit & carried tail. Excellent bite, correct lines of the head. Correct coat texture & movement.

23.5. Helsinki
Kroll Pjotr, ERI, JUK4
Typische rüde, gut vorzüglicha haar u. farbe, schöne Kopf, korrekte Körper, korr. bewegung.

20.3. Tampere
Horst Kliebenstein, Saksa ERI, JUK3
Substanzewollen typische Rüde, korrekte Behhaarung. Schön ausgeformter Kopf. Kleine dreiligen Öhren, kräftiger Hals. Schöne oben und Unterlinie. Gute Winkelungen und Bewegungen.
Käännös: Lupaava tyypillinen uros. Oikea karvanlaatu, kauniisti muodostunut pää. Pienet kolmionmuotoiset korvat, voimakas kaulus. Kaunis ylä ja alalinja. Hyvät kulmaukset ja liikkeet.

14.2. Tampere
Hans Lehtinen PEN
Hieman matala. Hyvin ryhdikkäästi esiintyvä. Kallo liian pyöreä. Pirteä ilme. Sopiva luusto. Hyvä kaula ja ylälinja. Hieman heikko takaosa. Pitäisi seistä tukevammin. Liian pehmeä karva.

Pentutestin tulokset:

"Pentu on sylissä melko rento. Tulee melko hyvin luo, suo rapsutushetken
ottaa kontaktia, ei innokas. Taistelee melko hyvin ja jahtaa, ote hiukan varovainen. Alistuksessa (selälle kääntö) täysin rento ja rauhallinen
palautuu välittömästi alistuksesta. Purkki kolahtaa melko kovaa, tulee kuitenkin heti luo, voittaa pelkonsa helposti. Pöydällä liikkuu varovasti, ensin jähmettyy, mutta sitten alkaa varovaisesti liikkumaan. Seuraa melko rohkeasti.

Yhteenveto: rauhallisen harkitseva pentu. Ei piippaa testin aikana ollenkaan. Toimintakyky hyvä (4) ja hermorakenne hyvä (4)"

Pablon sairauden arvailua

2010-01-01T20:05:00.000+02:00

Pieni päivitys eli Pablon siskolla todettiin epilepsiaan viittaavia oireita joten tämä hieman kallistaa meilläkin oletuksia inasen epilepsian puolelle. Varmuutta ei tietenkään enää saada eikä tämä sulje pois mm. borrelioosia. :?

Omatoimista jäljestystä jälleen

2009-10-10T13:58:00.008+03:00

Note: Tehtiin kaksi jälkeä, noin 20 ja 15 metrisiä. Helvetin kylmä ilma joten Rostakin meni hieman kohmeisesti vaikkakin muuten selvisikin hyvin. Täytyy metsästää toppatakki sille sittenkin kunnes aikuiskarvaa on oikeasti tarpeeksi. Molemmat jäljet olivat tähän astisista vaikeimpia sillä maasto oli hyvin risukkoinen ja jouduttiin tekemään paljon tiukkojakin käännöksiä. Nyt pidetään taas pidempi tauko jäljissä ja annetaan veijarin sulatella asioita. Seuraava jälki sitten taas joku ihan helppo. :)

Verijälkeä ja omatoimista harjoittelua

2009-10-07T13:56:00.000+03:00

En muista varmaksi päivää, mutta väitän tämän tapahtuneen keskiviikkona! Eli sain Johannan houkutelluksi kaveriksi tekemään jälkeä. Ilma oli hyvä, mutta viileä joten heitettiin koirille takit jo valmiiksi. Tästä huolimatta Elmalle tuli selvästi vilu reissunaikana. Lisäksi pääsimme liikenteeseen vasta melko myöhään. Tarkoituksena oli tehdä lyhyet id-jäljet lämmittelyksi ja sitten pidemmät verijäljet kokeeksi. Elma oli jo vanhatekijä verijäljellä, mutta jännitti miten Rosta siihen suhtautuisi. ID-jäljet kerkisimme tehdä vielä nippanappa valoisalla, mutta verijäljet tehtiin sitten taskulampun avulla eli minä kävelin metrin verran vieressä ja valaisin kun Johanna teki jälkiä alias ulkoilutti pesusientä. :D

Sitten palasimme hakemaan koiria, tuona aikana metsä ehti pimentyä jo ihan täysin. Molemmat koirat olivat jo heti autosta ulos päästessään ihan täpinöissä ja kumpainenkin painoi nenän maahan samantien ja lähti määrätietoisesti jälkiä kohden hännät varmoina ylöspäin sojoittaen. Otettiin kaksi lamppua käyttöön ja onneksi mukana oli myös vara-akut sillä ne tulivat pian tarpeeseen. En muista enää järjestystä missä jäljet mentiin, mutta Elman jälki löytyi ihan kohtuudella ja neiti meni sen hyvin mallikkaasti. Rostan jälkeä puolestaan saimme todella etsimällä etsiä useamman minuutin.. Tästä heräsi ajatus, että ainakin osa jälkimerkeistä voisi olla heijastinnauhalla varustettuja vastaisuuden varalle. Myös Rosta selvitti pikkujälkensä tosi hyvin. Molemmat jäljet olivat noin 10 metrisiä. :)

Tämän jälkeen olivat vuorossa verijäljet. Ensin Elma näytti mallia ja huomasi selvästi, että typyllä oli ihan eri staili verijäljellä ja vauhtia paljon enemmän. Olin ihan WAU-fiiliksissä kun seurailin neidin etenemistä. Sitten oli vuorossa Rostan jälki. Alkuun herra haisteli ja maisteli verta hieman hämmentyneenä ja yritti sitten lähteä taskulamppujäljelle jossa olin kävellyt. Seisottiin aloillaan ja odoteltiin josko se hokaisi verijäljenkin ja yllättävää kyllä näin kävi. Herrasta huomasi selväti, että oli samalla tavalla epävarma kuin id-jäljillä ekaa kertaa. Tahti oli melko rauhallinen, mutta vakaa sen sijaan narun jatke meinasi sekoittaa koiran työskentelyn kahteen kertaan pysähtymällä miettimään mentiinkö-me-muka-oikeasti-tuosta... kyllä mentiin. Pitäisi oikeasti oppia luottamaan, että koiran nenä vain on paljon tarkempi kuin ihmisen. Jälki meni kumminkin kunnialla loppuun ja tämän jälkeen autoon hyppäsi kaksi väsynyttä koiraa kohti kotia. :D

Skipijäljestys

2009-10-04T22:00:00.002+03:00

Sunnuntaina oli jännittävä keli ja lähdettiin sipujäljestykseen hyvillä mielin. Paikanpäällä oli Johannan organisoima puffetti muffinseineen ja minä toin kahvit, sokerin, mukit ja maidon. ^^

Tehtiin tälläkin kertaa kaksi jälkeä. Lyhyempi ja pidempi eli noin 20 ja 10 metriset. Sammaleinen maa oli hyvin märkä ja vettä tuli liki tauotta lisää. Huomasi selvästi, että Rostalla oli alkuun hieman juonihukassa sillä poukkoili pari ekaa metriä ja teki senkin jälkeen laajempaa liikettä. Jos oikein ymmärsin niin sateella jälki jää leijumaan enemmän ja leviää laajemmalle jonka takia koiran on vaikeampi paikallistaa yksittäisiä jalan jälkiä. Tämän takia nenä nousee helpommin ylös ja koiraa tekee jäljen päällä enemmän s-kuviota. Mutkun alkuun päästin niin Rosta meni todella hyvin molemmat jäljet. Vauhtia alkoi myös tulla lisää verrattuna edellisiin kertoihin. Mut todella hieno suoritus joka tapauksessa! Ei voi kuin olla ylpeä kakarasta. :)

Omatoimista jäljestystä

2009-09-16T09:05:00.000+03:00

Eilisen pentukurssin onnistuneen jäljen innoittamana uskallettiin lähteä koittamaan jälkeä ominpäin. Arvoitukseksi jäi miten pitkä kannattaisi tehdä ja tehdäänkö yksi vai kaksi.. Lopulta päädyttiin etsimään helppoa sammalmaastoa ja tekemään kaksi lyhkäistä jälkeä toinen 25 metriä ja toinen 15 metriä. Joista jälkimmäinen olosuhteiden takia tuli hieman vaikeampaan maastoon (enemmän varvikkoa ja vähemmän sammalta) ja sisälsi vielä kaiken huippuna 90° käännöksen vasuriin. Jussi teki ensimmäisen jäljen ja minä toisen. :)

Päätettiin aloittaa ensin pidemmällä jäljellä sillä siinnä olisi eri ihmisen haju joten se olisi varmaankin opettavaisempi. Lisäksi jos koiralle jäisi energiaa sen jälkeen niin todennäköisemmin se jaksaisi sitten helpommin jäljestää läpi lyhyemmän ja tutumman hajuisen jäljen. Ensimmäinen jälki lähti hyvin käyntiin eli Rosta löysi jäljen alun nopsempaan kuin me. Vauhtia oli about yhtä paljon kuin viimeksikin ja koiruus työskenteli taas hyvin. Kaiken kaikkiaan jäljellä tuli muistaakseni kolme lievää hukkaa, mutta koiruus löysi liki samantien uudelleen jäljelle ja vain kerran yritti lähteä taaksepäin jäljestämään.

Toinen jälki lähti myös hyvin käyntiin ja eteni jo huomattavasti rauhallisemmin kuin aikaisempi. 90° mutka meni hyvin ilman hukkia. Kaikkiaan hukkia tuli muistaakseni vain yksi jos olisin fiksu olisi voinut sporttrackerillä merkitä nekin ylös.

Nameja laitettiin molemmille jäljille noin 30cm matkoille, mutta luulen että niitä voisi jo alkaa harventamaan pikkuhiljaa pois. Jäljestyksessä pidetään varmaan taukoa tyystin perjantaille asti ja annetaan herran taas sulatella asioita itseksiin kun se kerran tuntuu toimivan sillä niin hyvin.. :D

Pentukurssi osa 5

2009-09-15T09:48:00.002+03:00

Viiden kerran aiheena oli heti kärkeen jäljestys ja lopuksi harjoiteltiin pysähtymistä käskystä ja käytiin pentujen kanssa metsälenkillä vapaana. :)

Jäljestys oli meille sinällään tuttu juttu ja jälki oli Rostalle elämänsä toinen. Koska eka jälki oli hieman liian haasteellinen niukkien namien takia niin tehtiin tämän sitten varmanpäälle ja nähtävästi turhaan. Jälki tehtiin sammalmetsään, suorana, noin 10 metrisenä ja nameja 30cm välillä. Rosta oli heti jäljelle mennessä ihan eri asenteella. Mikään ei häirinnyt, vauhti oli ripeä ja työskentely määrätietoista ilman hukkia. Kertaakaan en joutunut puuttumaan mihinkään ja matka jatkui jopa namilaatikon ohi ihan pokalla sillä löysi samantien jäljeltä poistumis jäljet ja oli lähdössä jatkamaan niitä etiäpäin.. Edistys siis oli tosi huisia enkä ihan tarkkaan tiedä miten se on tapahtunut. Ekan jäljen jälkeen Rosta tosin oli pari päivää hyvin pohdiskelevainen haistellessaan maata ja nähtävästi asia on loksahtanut paikalleen tuon omatoimisen jäljestelyn kautta..

Pentukurssi osa 2-4

2009-09-12T09:32:00.004+03:00

Yritetäämpä nyt vielä muistaessa laittaa jotain ylös pentukurssista. ^^ Eli viime kerta oli viimeinen osa yleistä-pentuilua, tämän jälkeen vuorossa on enemmän ns. hupiosio eli lähdetään jäljestämään, kokeillaan agiesteitä ja lopuksi tutustutaan koiran hierontaan/venyttelyyn yms.

Aiheita joita käytiin läpi yleisessä osiossa olivat:
A) Miten palkitaan koiraa ja millä ajoituksella, käskyn päättäminen vapautukseen.
- Käytännössä tätä harjoiteltiin katsekontaktin, istumisen ja sivulle istumisen avulla. Itselleni jäi tästä tunnista hyödyllisimmäksi asiaksi tuo käskyjen päättäminen vapautukseen. Kieltämättä helpompi ja selkeämpi kuin opettaa esim. paikka käsky erikseen. Toinen hyödillinen ajatus oli, että ensin kehu, sitten rapsutus ja sitten vasta nami sillä ainakin meillä se on rauhoittanut paljon työskentelyä. :)

B) Seuraavalla tunnilla aiheena oli kieltäminen ja sen merkitys, luoksepäästäminen.
- Tätä treenattiin käytännössä herkkulautasilla. Tavallaan aihe oli meille tuttu eli normaalistikkaan ei saa ottaa ruokaa ilman lupaa. Mielenkiintoista oli sen sijaan nähdä miten Rosta käyttäytyi esim. ohittaessa kiellettyä lautasta. Eikä aiemmin ollut tullut mieleen provosoida odotus tilanteessa esim. leikkimällä nappuloilla. Luoksepäästävyys tuntui olevan kaikilla ihan hyvä ja käytännössä käytiin siis vain läpi miten moikata muiden koiria niin, että arempikin koira uskaltaa.

C) Yleisiä käytännön asioita.
- Hihnassa kulkeminen kävellen ja juosten, miten käyttäytyä jännissä tilanteissa (testattiin hevosten kanssa sitä), hallittu autosta poistuminen ja ihmisten/koirien tervehtiminen hihnassa. Hallittu autosta poistuminen oli tuttu juttu samoin muutenkin asiat sujuivat vanhan kaavan mukaan. Koiria moikatessa selvästi kiihtyi osittain ehkä siksi, että tilanne oli uusi koska emme ole juurikaan moikanneet hihnassa ketään eli Rosta unohti selvästi tilanteessa seurata minne minä menin. Luulen, ettemme jatkossakaan hetkeet moikkaile hihnassa koiria, mutta ehkä myöhemmin sitten ihmisiä lupakaavan mukaan kun olemme ensin harjoitelleet asiaa tuttujen kanssa. :)

Mut aika näyttää!

Pablon avaustulokset

2009-09-01T13:45:00.001+03:00

Näyttää siltä, että kipuilun syy jää arvoitukseksi.. Tänään tuli Eviran avaustulokset ja käytännössä mitään merkittäviä muutoksia ei löytynyt, eikä eläinlääkärillekkään tullut uusia ajatuksia luettuaan asiakirjan läpi. Pikaisella googlettelulla tuo sydämen endokardoosi on pienillä roduilla tyypillinen ja uroksilla erityisesti yleinen, mutta koska se oli vasta noin alkuvaiheessa ei sekään selitä kaikkea. Syöpää nähtävästi se ei ainakaan ollut jos oikein tätä tulkkasin. Epilepsiasta ja borrelioosista ei saatu varmuutta. Periaatteessa borrelioosin olisi pitänyt jättää jälkiä elimistöön joten tämän hetken vaihtoehdoista jäljelle jäi vain epilepsia koska sitä ei pystytä varmistamaan. Noh, ehkä tämäkin mysteeri aukenee sattumalta jonain päivänä.

1. Lievä, krooninen munuaisaltan tulehdus.
2. Sydämessä vasemmanpuoleisessa eteiskammioläpissä todetaan lievää endokardoosia.

-------------------------

Silmämääräinen tutkimus:
Kuolemanjälkeiset muutokset ovat niukat. Koira on ulkoisesti normaalissa kunnossa. Sen lihaskunto ja rasvavarastot ovat normaalit. Raajojen nivelissä ei todeta spesifisiä muutoksia. Takaraajojen ääreishermot silmämääräisesti normaalit. Selkäytimessä ei todeta spesifisiä muutoksia. Selkärangan pitkittäisleikkauksessa ei todeta muutoksia nikamissa ja välilevyissä. Sydämessä vasemmanpuoleisassa eteiskammioläpissä todetaan lievää endokardoosia. Sydän on muodoltaan ja kooltaan normaali. Eteisen ja kammioiden tilavuus normaali. Keuhkoissa ei todeta muutoksia. Maksassa, pernassa, munuaisissa, muissa virtsatie-elimissä ja sukupuolielimissä ei todeta silmämääräisiä spesifisiä muutoksia. Silmissä ei todeta muutoksia. Mahalaukussa on kohtalaisen runsaasti pitkälle sulanutta ruokaa. Suoliston seinämässä ei todeta spesifisiä muutoksia. Ohutsuolen, paksunsuolen ja peräsuolen sisältö on normaalia. Haima silmämääräisesti normaali.

Makroskooppinen diagnoosi:
1. Ei spesifisiä muutoksia.

Histologinen tutkimus:
1. Aivot, selkäydin, ääreishermosto: Ei spesifisiä muutoksia.
2. Munuaiset: Lievä, lymfoplasmasytäärinen munuaisaltaan tulehdus.
3. Keuhkot, maksa, haima, mahalaukku, ohut- ja paksusuoli, sydänlihas, kilpirauhaset, lisämunuaiset, raajojen luustolihakset, perna: Ei spesifisiä muutoksia.

Kommentti:
Tutkitulla koiralla ei todettu spesifiä muutoksia aivoissa, selkäytimessä ja takaraajojen ääreishermoissa. Koiran raajojen nivelissä, selkärangassa sekä raajojen lihaksissa ei todettu spesifisiä muutoksia. Lähetteessä oli pyyntö virallisesta lausunnosta lonkista, polvista ja silmistä. Näihin virallisiin lausuntoihin vaadittavat tutkimukset suoritetaan elävälle eläimelle.

-------------------------

Rosta häveksissä

2009-08-27T09:39:00.003+03:00

Ja näin on ensimmäinen hukkareissu päättynyt onnellisesti.. Tein tyhmästi, meillä nostelee mörköikä päätään jos olen oikein aavistellut ja kun koira lähti mäkeä ylös niin minäpä fiksuna ajattelin jallittaa ja menin seisomaan viereiselle polulle noin 5-7 metrin päähän. Tottakai hiljaa liikkumatta. Näin kun koira tuli metsästä. Bogoili hetken ympyrää ja sitten lähti juoksemaan toista polkua pois päin... Minä sitten hetken aikaa hykertelin, että hah menipä lankaan oppiipahan seuraaman missä minä menen. Mutta ei sitten näkynyt eikä kuulunut koiraa takaisinpäin. Alkoi vähän huolestuttaa.. Kävin tekemässä pienen kurkkauksen mihin on jäänyt Rosta, huutelin pari kertaa kun alkoi oikeasti pelottamaan.. Toisaalta takaraivossa takoi, että koira löytää sinne mistä lähti joten pitäisi pysyä paikallaan.. Toisaalta aloin miettimään, mitä pentu tekisi hukattuaan laumansa.. Hetken aikaa tuijoteltuani risujani ja kuunneltuani lintujen varoitusääniä (joita valitettavasti kuului joka suunnasta. Ajatus kypsyi ja putosi käsiini.. pentu menisi pesälle. Noh, lähdin sitten palaamaan samaa reittiä mistä tultiin metsään kotiinpäin. Ja kotiovella oli vastassa likomärkä vauveli joka häntä matalalla mateli jaloissa kun palasin rauhallisesti postilaatikon kurkattuani kotiin. Ei sitä oikein tiennyt pitäisikö halia se rikki vai olla kuin mitään ihmeellistä ei sattunut. Valitsin jälkimmäisen kun tuntui muutenkin olevan kierroksilla ja ikinä ei ollut niin matalaa koiraa kun kuivailin sitä pyyhkeellä. Ensin se tuli maha maata pitkin luokse nuolemaan käsiä ja sylissä ei yrittänyt kertaakaan leikkiä mitään vaan nuoli käsiä ja käsivarsia. Kun oli kuivattu niin nostin sitten aitaukseensa lepäilemään ja vaikutti siltä, että joku olisi antanut sille nukutuksen samantien...

Kasvua, leikkiä ja ruokaa

2009-08-25T09:45:00.002+03:00

Käytiin lauantaina leikkimässä Heidin Kisun kanssa. Olin jo melkein ottamassa Googlea sieltä mukaani se on kyllä niin symppis ja tulisi kuulemma toimeen urosten kanssa.. Samoin nauratti, että boudi pyöritti muo siellä ihan 10-0 herran jestan en ikinä antaisi oman koiran tuolla lailla vaan tulla syliin ja melkein syödä lautaselta.. x) Mut oli huojentavaa nähdä, että Rosta tuntuu kehittyneen melko samaan tahtiin kuin Kisukin joka on vain pari päivää nuorempi. Kisu oli muutenkin aivan mahtavan oloinen typykkä. Puhelias ja ronski otteissaan. Rosta oli aluksi sitä mieltä, ettei ole hyvä tämä leikkikaveri (pelkäsi kai tyttöbakteereita ;)), mutta lämmettyään oli tosi innolla painimassa. Ihana kun oli kerrankin samankokoinen penikka! Ilmoitin, että mennään aina ohiajaessa heille hetkeksi leikkimään.

Ollaan nyt pidetty edelleen ruokavaliona puolibarffia, ziwiin/1st choiseen tukeutuen jotta saisi varmemmin kaiken tarvitsevansa. Mut ollaan totuteltu jo mm. kasvismössön, kananmunan, merilevän/öljyjen, maksan ja kalan makuihin jotta aikuisena menisi sitten helpommin niihin siirtyminen. Hauska huomata, että mm. ananas ja kurkku tuntuvat olevan tuon mielestä ihan oikeasti tosi hyviä.. Eivät tosin niin hyviä kuin esim. tänään matolääkkeen mukana saatu kalkkunan siivu joka suussa piti ihan juosta karkuun.. Tosin joku väitti, että tuo karkuun juokseminen on pennuille luontaista eli jää iän myötä pois kun oppii ettei siltä annettuja nameja oteta pois.. Mut en tiedä, itse olin tilanteessa lähinnä huvittunut.. :D

Muuten herra tuntuu kasvavan huisilla tahdilla.. Tänään ekaa kertaa käveli rappuset itse ylös (alaspäin vielä kannetaan koska ovat tosi jyrkät) kun kokeilin huvikseni haluaako tulla itse ja tosi nätistihän se meni. Oli vähän tippalinssissä kun tuntuu, että vauvasta alkaa tulla jo ihan iso koira.. :)

Pentukurssi osa 1

2009-08-24T09:38:00.002+03:00

Nuin eka tunti takana! Jäi ihan hyvä mieli, muut kurssilaiset olivat tosi kohteliaita eikä kukaan tunkenut iholle. Myös koirat olivat hiljaa siivosti ja saatiin ihan rauhassa rupatella. Ekalla tunnilla opeteltiin opettamaan istumista (rosta tarjosi näytelyseisontaa), sivulle istumista (jälleen näyttelyseisontaa.. ja lopulta istumista pakittaen), katsekontaktia (huomaa, että meillä siihen ei ole mitenkään rohkaistu vaan päinvastoin.. Vähän avoinna vielä miten sen kanssa pitäisi menetellä.. ehkä koira oppii ymmärtämään missä tilanteessa sitä vaaditaan ja missä ei..) ja luoksetuloa kokeiltiin. Muuten tunnelma oli rento ja kaikista ihmisistä jäi hyvä ensivaikutelma. Koirat olivat ihan ok hallinnassa ja mm. kaikilla luoksetulot menivät hyvin. Ikä haarukka oli yllättävän iso eli Rosta nuorin 10vk:sena ja vanhin oli 5,5-6kk.

Tunti päättyi siihen, että pennut pääsivät syrjemmässä riehumaan keskenään. Rosta ei vaikuttanut paineistuvan muiden riekkuessa, kierteli vain kerjäämässä nameja ihmisiltä eikä oikeastaan noteerannut muita koiria sen kummemmin, toisaalta kun testasin niin näytti pitävän silmällä edelleen mun liikkeitä.. Yksi rauhallinen tyttökoira olisi tosin hieman "kiinnostanut", mutta onneksi neitokainen sanoi napakasti kun herra yritti nousta humputtelemaan..

Rosta imppaa heinää..

2009-08-20T09:37:00.001+03:00

Meillä oli tänään ensimmäinen eläinlääkärireissu. Eli tullessani kotiin pentu aivasteli ja yökkäili siihen sorttiin että olin ihan varma, että nyt tukehtuu. Se kumminkin tasaantui ja muuttui enemmän krohahteluiksi. Soitin sitten kasvattajalle ja hän epäili pentu refluksia tai vierasesinettä kurkussa. Noh.. päädyttiin sitten lähtemään lekuriin varuiksi. Ensin etsin puolituntia väärää osoittetta ja sitten ajoin puolituntia oikeaan osoitteeseen! Perille päästyämme pennulta lähti sitten pienen tutkailun jälkeen tajukankaalle ja kurkku tähyhtykseen. Loppupeleissä sieltä löytyi sitten heinä joka oli jäänyt jumiin kurkunkanteen(?) ja mennyt myös nenäonteloihin.. Pian vauveli palasikin sitten nuokkumaan syliini ja sai syödä pienen koirankeksin (omistaja sai karkin!). Ja nyt jatkaa nukkumista kotona.. Taitaa jäädä tän illan Tuusulan lenkit väliin.. Noh pääsimpäs maksamaan 10cm pitkästä heinästä 50 euroa! Hitsi kun en älynnyt pyytää mukaan..

Koirakentällä menee hyvin

2009-08-19T09:41:00.002+03:00

Pakko hehkuttaa! Rosta käyttäytyi kuin unelma kentällä. Toki edelleen pentumainen kuten asiaan kuuluu, mut ei mitään ihmeellistä showta tms ja uskoi nätisti kun koitti hieman villitä yhtä briardia. Porukka tosin sanoi, ettei saada tuoda sitä sinne kun useimmilla oli pentukuumelääkkeet jääneet kotiin. Tosin toki kaikki kentän koirat on hirveän helppoja ohiteltavia ja vieressä hengaajia kun kukaan ei provosoi, mut ehtii sitä haastetta tulemaan normilenkeillä sit. Meille on tullut tällä naapuriin 8vk husky-pentu. Saadaan siitä kuulemma lenkkikaveri sitten aikanaan kun heillä on rokotukset kunnossa ja nyt voidaan jo vaihtaa kuulumisia ja hengaila matkan päässä. :)

Ruokaa ja hihnasolmuja

2009-08-19T09:36:00.001+03:00

Tuntuu edelleen, että poju venyy ihan silmissä.. Ruuan kanssa ollaan vieläkin hakusessa. Tuntuu ettei mikään natsaa kupissa täydellisesti. Nappuloita antaessa juo älyttömästi ja tuntuu, että lihaksiin alkaa ihmestyä jumeja (tiedän olen vainoharhainen!). Ziwipeakki ei tunnu sopivan vatsalle ainakaan yksinään sillä kakka menee ruikuliksi ja epäilen saako koiruus siitä riittävästä kalsiumia. Luut ja Ziwi lienee hyvä yhtälö tällä hetkellä. Pitäisi vain ehtiä hakemaan murren murkinaan kanan kauloja jotta saa jotain sopivamman kokoista ruokaa kuin nuo kananrangat joita nyt on pakkasessa. Eilen illalla ja tänään aamulla annoin kokeeksi ihan perus murrenmixiä kun sitä pakkaseen oli jäänyt.. Olisi pitänyt vain älytä sahata pieni pala pötköstä eikä sulattaa koko tuubia. Eihän tuon ikäinen vielä millään kykene syömään moista jötkälettä ennenkuin se vanhenee..

Takkapakki on onneksi lieventynyt ja lopulta tulin siihen tulokseen, että nähtävästi osa syyllinen sekoiluun oli liiallinen virtapiikki sillä tuona päivänä ei ollut tullut käytyä pitkällä lenkillä. Ymmärrän nyt mitä Kitiska sanoi kun varoitti totuttamasta liian pitkiin lenkkeihin... Hihnakävely taas tuntuu unohtuneen hihnan tältäpäältä ihan täysin koirattomien viikkojen aikana.. Tuntuu tosi kömpelöltä pidellä hihnaa, tuntuu ettei mikään menee enää synkassa ja hihnakin on lähinnä vain solmussa suurimman osan aikaa.. -.-

Lisäksi jotenkin tämän kaiken keskellä kun ilmoittauduin jäljestämään sipujen kanssa sain päähäni ilmoittautua pentukurssille..! Alan todella seota päästäni, ensin suostun ottamaan pennun vaikka en pidä niistä erityisemmin ja nyt vielä halusin maksaa siitä, että pääsen paikkaan jossa niitä on paljon..

Rosta 10vk

2009-08-18T09:32:00.001+03:00

Rosta täytti tänään siis 10vk ja jotain mystistä tapahtui eilen sillä joku on käynyt vaihtamassa koiran poissa ollessani! Tähän mennessä muihin ihmisiin ja koiriin välinpitämättömästi suhtautunut epeli on yhtäkkiä havainnut muiden olemassaolon.. Ja juuri kun pääsin sanomasta Kitiskalle pahaenteiset sanat tähän-asti-kaikki-on-ollut-yllättävän-helppoa.. Nyt toivon, että olisin edes koputtanut puuta..

Tähän asti siis ihan hyvin sujunut luoksetulo ja mukana pysyminen ovat ottaneet kunnolla takapakkia. Kun tulin eilen illalla kotiin siippa kertoi pikku herran olleen ihan mahdoton lenkillä.. Ei ollut tullut luokse, ei ollut uskonut kieltoa olla menemättä, mutta oli mennyt muiden luokse (josta oli toki saanut paljon rapsutuksia vierailta) ja oli vielä lähdössä näiden matkaan! Itse olin tapahtumien kulusta ihan äimänä.. Ei kai meidän pieni pölypallo vielä moista kokeilisi.. Yölenkillä tuli sitten itsekin todettua, että jotain on muuttunut. Korvat olivat edelleen häilyväiset ja intoilu päällä kun ohitettiin koiria tai ihmisiä.. :)

Tampereen reissu

2009-08-14T09:48:00.003+03:00

Oltiin kolmisen päivää Tampereella herättämässä ihastusta. Pissittiin paljon äidin matoille kun en saanut rullata niitä sivuun ja maisteltiin paljon erinäisiä esineitä.. Lisäksi äiti hemmotteli hyvää tahtia Rostaa mm. keitetyllä kukkakaalilla ja kananpaloilla jne. Lisäksi joudun sulattamaan isomman pussillisen siipiä joten on saanut nyt parina päivänä niitä. Vähän hirvitti meneekö maha sekaisin tai liian kovalle, mut näyttäisi kestäneen hyvin. Annoin sitten vastapainoksi noita viljaisempia nappuloita nappula aterioille. :)

Energiaa tuossa epelissä tuntuu olevan päiväpäivältä lisää. Jännä nähdä kuinka paljon sen määrä voi vielä kasvaa. Lisäksi veijarista on tullut selvästi taisteluleikinkaipuisempi eli tykkäisi mm. syödä lahkeita ja näykkiä nilkkoja yms. Mun kieltoa uskoo aika hyvin eli juoksee sitten vaan vierellä polleena, mutta äidin nilkoissa roikkui jossain välissä niin tiuhaan, että kävin ihan ärähtämässä/murahtamassa kunnolla. Sen jälkeen tyytyi sitten leikkimään lelullaan. Leikin ohessa ollaan koitettu myös tapailla noutamisen alkeita ja kerran se on jopa onnistunutkin jo vahingossa. Tällä hetkellä ottaa leluja suuhunsa jo ihan hyvin ja pitää niitä mielellään. Myös luokse tuominen onnistuu, mut luovuttamiseen ja hakemiseen asti ei olla vielä päästy, mut luulen että jätetään ne vielä myöhemmäksi eli tehdän ensin asioiden luoksetuomisesta mahdollisimman varmaa.

Lenkkikaverit Mörkö ja Terho olivat tosi hyvin voivan oloisia. Terhokin ihan eri koira saatuaan tuon piikin (ei kuulemma vedä edes hihnassa enää..). Mörköä Rostan olemassaolo ei hetkauttanut, mutta Terhoa välillä kiinnosti mikä tämä on. Rosta taas oli hyvin kiltisti ja vain juoksenteli Terhon kanssa ilman, että olisi suunnitellut näykkivänsä perskarvoja tms.. Pojat näyttivät myös Rostalle miten haukutaan ihmisiä ja muita koiria ja miten ei tarvitse välttis tulla luokse.. ;) Jännä miten pennun läsnäolo tuntuu saavan kaikki koirat sekoilemaan ja taantumaan sillä viimeksi kun näin kaksikon niin molemmat olivat super nätisti!

Uusia leikkejä ja leikkihetkiä

2009-08-08T09:53:00.005+03:00

Meillä on ollut tosi hektistä taas, mutta tässä pientä tilanne katsausta viime päiviin! Eli pentu sai melko kovan kolauksen
rääkätessään kaverin labbisneitiä. Täytyy sanoa, että nyt kun pennulle alkaa tulla itseluottamusta ja uskallusta niin tuo
vaikuttaa jo nyt tiukalta paketilta. Kaverin labbisneiti ei normaalisti hermostu saatika uskalla sanoa mistään, mutta nyt sanoi jo pahasti (ja syystä). Rosta näet oikein härkkimällä härkki ja roikkui naskaleilla Inkan huulissa/korvissa heti kun silmä vältti. Päädyin pariin otteeseen nappaamassa Rostan jäähylle mikä onneksi rauhoitti tilannetta sillä esim. Inkan kieltoa ei uskonut pätkääkään vaan otti vain lisää vettä myllyyn.

Tosin kolaus ei tullut vielä tuossa kohtaa vaan pihalla jäi Inkan jalkoihin ja nähtävästi sattui oikeasti sillä Inka hätääntyi ihan
täysin vaikka Kaisa ja minä oltiin alkuun ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Rosta puolestaan painautui lähimmän jalan viereen itkemään. Kävin jalan läpi kun akuutti tilanne oli mennyt ohi ja molemmat koirat rauhoittuneet. Nivelet yms toimivat hyvin eikä niissä tunnu aristusta tai turvotusta. Mutta päätellen siitä, että pikku herra varoi jalkaansa hieman vielä myöhään illallakin se on nähtävästi venähtänyt. Päätettiin, että seurataan aamuun ja annetaan liikutella sitä normaalisti jos sitä haluaa käyttää ja aamulla luojan kiitos jalka näytti toimivan normaalisti. Mutta kyllä säikäytti ihan täysin.

Rosta on myös keksinyt kaksi uutta leikkiä. Ensimmäisen leikin nimi on pestäänkö lattiat ja kastellaanko laivakoira. Leikki sai alkunsa kuin vein Rostan tutustumaan vesisateeseen (tuntui hyvältä idealta sillä hetkellä). Aluksi oli tosi outoa ja herra pyöri väkkäränä miettien mistä näitä tippoja tulee, mut nähtävästi tämä toi mukanaan innostuksen vesileikkeihin.. Joten harrastaa sitä, että lotraa tassut kupissa ja läiskii vettä.. :D
http://www.youtube.com/watch?v=sdl67OZ9jxc

Toisen leikin nimi on kuka pelkää mustaa koiraa.. ;) Eli juoksee jalkojen ympärillä pihalla mahdollisimman pientä rinkiä ja tekee
valehyökkäyksiä jalkoihin.. Jos pysyn aloillani noteeraamatta kyseistä sekoilua herra alkaa komentamaan hyvin vaativasti
liikkumaan. Jos kävelen rauhallisesti niin herra pyrkii juoksemaan vain ympyrää jaloissa.. Jussi kertaalleen jo epähuomiossa meinasi astua päälle ja tämän jälkeen ei ole halunnut leikkiä jussin jaloissa. Itse olen vasta kompuroinut suht kevyesti joten käy välillä koettamassa mitäs-jos-sittenkin-reagoisi-tähän.. Saa nähdä mitä jatkossa..!

Yksinolon opettelu on mennyt yllättävän hyvin. Autossa se on jo "vanha tekijä" ja tänään kun säädettiin autoa niin oli varjossa
lentoboxissa tosi tyytyväisenä nukkumassa tosi pitkän tovin 9-14 (otin kolmesti jaloittelemaan ja tekemään tarpeensa). Pennun
kärsivällisyys on kehittynyt huisisti eli malttaa jo odottaa lupaa mennä ruokakupille ja tulla pois boxista. Kotona yksinolo on mennyt myös yllättävän hyvin eli tiettävästi on nukkunut koko sen ajan mitä on ollut yksin. Ja kotiin tullessa on ollut ihan rento ja rauhallinen. Kun huomaa ettei heti pääse pois portin takaa vaikka tullaan kotiin niin kitinä alkaa, mutta uskoisin että sekin siitä vähenee nopsaan. Myöskään naapurit eivät ole kuulleet mitään. :)

Kyläilyä

2009-08-04T09:59:00.001+03:00

Oltiin eilinen päivä evakossa kaverin luona ja samalla tavattiin heidän 6kk labbisneitokainen. Inka olisi kyllä leikkinyt tosi nätisti Rostan kanssa, mutta Rostaa hieman arvelutti moinen kaappi joten ei lähtenyt mukaan ja pihalla ollessa tuli pari kertaa lähimpien jalkojen taakse/väliin jolloin ärähdettiin Inka muualle. Inka on toisaalta siitä hyvää seuraa, että vaikka on nuori niin on melko rauhallinen ja katsoo hyvin jalkoihinsa ettei jyrää pienempiään (sillä on mm. leikkikavereina chihuja). Parasta on tosin ettei se hauku lainkaan joten ainakaan sieltä ei tule tavalle vahvistusta vaan hyvässä lykyssä parempaa mallia..! Rosta sai myös paljon kehuja rohkeudestaan eilen raksamiehiltä kun käveltiin kaverin pihan läpi pariin kertaan. Pihassa on siis menossa kivetysten repimistä ja kaivojen pesua/tyhjennystä. Rosta meni ihan pokalla ja rennosti ohi vaikka hirveä ryske ja mörinä kävi ihan lähellä. Olis vaan mennyt heittelemään kiviä lavalle niiden kanssa.. :)

Oltiin eilen ekaa kertaa autossa niin, että matkusti boxissa. Menomatka meni hyvin kun nukkui, mutta takastullessa kitinä oli melkoinen. Kun päästiin isolle tielle niin hiljeni kunnes alettiin olla taas kotipihassa. Kotipihaan päästyä selvisi ehkä syykin eli oli ihan kaamea pissahätä kun ei ollut malttanut pissiä kaverilta lähtiessä..

Tehtiin eilen kaverin lähimetsikössä myös lenkki. Rosta kulkee tällä hetkellä melko hienosti hihnassa tai no ainakin vetämättä. Käytännössä tosin Rostan kanssa hihnassa liikkuminen on liki sama kuin pitäisi vapaana eli hihna on näön vuoksi ja vaavi kulkee mun takana ja seuraa tiiviisti minne mennään jos paikka on vähänkään outo. Pihassa ollessa menee jo ajoittain ihan mun edelle tai tulee enempi rinnalla. Eli saa nähdä miten sitten mennään kun alkaa rohkeutta tulla lisää.. :) Tosin Kaisan silmään tuo oli jo metsässä hirmurohkean oloinen sillä uskalsi pari kertaa jäädä noin 10m päähän telmimään omiaan ihan loppulenkistä. Metsässä tosiaan mentiin noin yleisesti hissuksiin ja Inka hoiti hepuloinnit ja spurttailut meidänkin puolesta. Pysähdyttiin myös kolmesti pidemmäksi aikaa vain istumaan maahan jotta Rosta sai samalla lepäillä tai vain haistella ja tutkia maastoa. Arvioisin, että tuo oli noin kilometrin lenkki ja meillä meni siihen tunnin-puolentoista verran. Ainakin ensivaikutelman perusteella poju tuntui tykkäävän metsästä. Kaivaminen oli eilen silti kovin juttu (jätettiin joka lepopaikalle pieni monttu). Eilen myös leikattiin kynnet ekaa kertaa, kaveri tosin nippa nappa edes heräsi sinä aikana.. :)

Kaikki kakat ovat tulleet pihalle toistaiseksi! Pissoistakin suurinosa on nurmikolla eli ainoastaan öisin tekee pissan/pissoja sisälle. Ruokana on syönyt vuoronperään firstchoicea ja royalia. Tuntuu tykkäävän molemmista yhtälailla! Toisaalta mietin jos oltaisiin vaihdettu ziwipeakkiin, mutta en tiedä ketään joka olisi kokeillut sitä vielä pentujen ruokinnassa niin olen jättänyt sitten vasta mietintämyssyyn.. Ne aikuiset joita tiedän ruokittavan tuolla ovat kuulemma tosi hyvässä kunnossa vaikka ennenkään ei olisi ollut mitään ongelmia. Hirmuhintaistahan tuo on, mut toisaalta yhden koiran kanssa pari euroa sinne tänne ei hirveästi ratkaise. Tosin ei kova hintakaan ole laadun tae. Ziwi houkuttaisi kai lähinnä sen takia, että itse olen selvästi vainoharhainen näinen viljojen kanssa eli vaikka kuinka järki sanoo, että useimmille koirille ei tule ongelmia viljoista niin silti päässä raksuttaa entä-jos-sittenkin.. :D

Noin muuten ollaan harrastettu ns. makumatkailua eli ollaan annettu pieniä muruja sitä sun tätä esim. kananmunankuorta, keitettyä kananmunaa, katkarapua, päärynää ja kurkkua. Huvi/puruluina on tarjottu toistaiseksi lammasta sillä sen pitäisi sulaa helpoiten kun siitä joskus alkaa jotain irtisaamaan. Lisäksi lattialla on yksi solmuton nahkaluu joka ei tunnu tekevän kauppaansa kellekkään ennenkuin vasta ihan viime hädässä.. Noh tulipahan edulliseksi.. Tuo on kyllä silti jännä veijari. Vasta nyt pikkuhiljaa alkaa edes aavistamaan mitä mikin saattaa tarkoittaa esim. hokasin tänään aamulla, että jos se puree ihan hirveästi niin sillä saattaa olla myös nälkäkin eikä vain "penturieha" (oltiin menty nukkumaan jo kymmeneltä joten iltaruuasta oli kulunut jo kauan). Annoin siis aamupalan ja sen jälkeen meillä olikin jo vähemmän päätön koira. Tietty voi olla sattumaakin. Mut näine mietteine kohti uutta päivää ja imuria! ^^

Rosta ja hoitotädit

2009-08-03T10:05:00.001+03:00

Meillä oli eilen Johanna Tillin ja Elman kanssa hoitotäteinä nelisen tuntia. Oli kyllä koko loppu illan niin kuitti pentu kuin vain olla. Enhän mä muistanut, että meillä oli sunnuntaille sovittuna terassin avajaiset Villen porukoilla (oltiin rakentelemassa siis terassia ja halusivat tarjota ruuat). Ihan hyvin meni muiden koirien kanssa. Elma oli ylhäinen ja etäinen. Tilli taas taantui ihan pennuksi, riekkui tuon kanssa minkä kerkesi ja pissasi viellä malliksi paperillekin. Kyllä Johanna oli ylpeä, eivät kuulemma käyttäydy niin huonosti missään muualla kuin meillä.. :D

Pentu tuntui ainakin eilisestä oppineen muutamia koiran kujeita jo. Kyllä tuo koira seura on ihanaa.. ;) Ainakin käytti hampaitaan enempi puremiseen kuin koskaan ennen ja otti aika kovaakin kiinni. Toinen minkä tuntui muistavan oli toiset koirat eli tytöt
näyttivät parkkipaikalla mallia miten niille kuuluu haukkua niitä ja vastaava malli tuli myös toiselta laidalta.. Rostan ilme kirkastui jossain välissä ihan täysin kun hoksasi, että näin tässä siis toimitaan ja on nyt yritellyt sitä itsekin ajoittain.

Meillä on tehty monet pissat ja kaikki kakat pihalle! Olen tosi ylpeä tuosta! Lisäksi tänään nousi ekaa kertaa toinen takakoipi ylös, mut en tiedä oliko vain hetken hairahdus. Tähän mennessä on losotellut tiukassa etukenossa. Meillä koettiin myös ensimmäiset kauhun hetket. Pentu oli yrittänyt läpi portista ja jäänyt jumiin kaltereiden väliin. Noh levitettiin kalterit ja pentu pois ja pujoteltiin pyyhkeet ovelasti pinnojen väliin.. O.o

Rosta saapuu kotiin

2009-08-01T10:08:00.001+03:00

Pentu vaikuttaa ihan mielettömältä paketilta! Ollut tosi rohkea ja muutenkin täpäkkä nuori mies. Haukkui tosiaan anopin patsaan, mutta rauhoittui heti kun kävin koskettamassa patsasta. Sen jälkeen kävi haistelemassa patsaan ja oli sujut loppuajan. Naapuria haukuttiin hieman kun tuli moikkaamaan meitä (oltiin odottelemassa pissaa nurmikolla), mutta hiljeni ja tuli tosi iloisesti moikkaamaan kun sanoin käsipäivää ja morjesteltiin. Pihalla on muutenkin tosi seurailevainen viellä eli kuljeskelee perässä nätisti. Jos olen pitkään paikallani niin uskaltautuu nopsaan yhä kauemmaksi. Luulen, että varmaan pian saattaa olla jo riittävän rohkea lähtemään "yksin" tutkimaan maisemia.. Vielä ei malttaisi silti millään keskittyä pissaamaan, mut leikkii senkin edestä ruohotupsuilla.. ;) Ruokahalu on ollut hyvä. Kokeilin yötä silmällä pitäen miten reagoi yksinoloon eli olen jättänyt kahdesti portin taakse "yksin" (näkee tai kuulee kumminkin meidät suurimman osan ajasta) esim. siksi aikaa kun on pelattu wiillä tai siivoiltu. Päivällä kitisi pienen hetken ja sitten alkoi nukkua. Mutta nyt yötä kohden jaksoi kitkua pidempään ennenkuin meni nukkumaan. Todnäk siis nukutaan pennun kanssa vierashuoneessa ekat yöt niin tulee vähän pehmeämpi lasku.. :) Annoin iltayöllä kokeeksi yhden ison ja paksun putkiluun kappaleen ja tuntui tykkäävän. Juurikaan siitä ei saanut mitään irti, mut tuntui hillitsevän pureskelun tarvetta kivasti. Mitähän muuta.. Ruopi jo vähän! Saa nähdä mitä aamu tuo tullessaan! On tää kauhean jännää!

R.I.P Taikurin Ottomaani

2009-07-16T09:28:00.001+03:00

Pablo lopetettiin tänään aamulla päivystyksessä. Alku yöstä kipuilu alkoi jotenkin pahentua, pahin piikki saatiin yöllä taitettua muutamaksi tunniksi överi annoksella särkylääkkeitä, mutta ei se sitten mennyt ohi. Tosi tyhjä ja sekava olo. Vuorottain tuntuu, että tein elämäni pahimman virheen kun luovutin ja toisena hetkenä siltä ettei vaihtoehtoakaan ollut. Eviran tulokset tulevat kai noin kuukauden sisällä. Toivotaan niin kovasti, että sieltä löytyisi vastauksia siihen mitä tapahtui. Huomenna pitäisi kai ilmoittaa asiasta vakuutusyhtiölle ja kennelliittoon tjt.. Kauhea ikävä.

----
Mut kun nyt sain naputeltua sähköpostiin sairaskertomusta niin laitetaan tännekin. Painotan, että tämä sisältää siis pääsääntöisesti arvailua. Vielä enemmän mutua ja hyvin vähän tietoa. Eli asia etenee päätelmän kautta toiseen. Joten tämän perusteella ei voi oikeastaan tehdä vielä mitään varmaa oletusta sillä todennäköisesti seassa on paljon sellaista mikä ei merkitse mitään kokonaisuuden kannalta, mutta laitan tämän tänne siinnä toivossa, että siitä olisi jollekin muulle hyötyä tai vaihtoehtoisesti jos jollekin tulee mietteitä/ajatuksia siitä mitä voisi vielä tutkia tai mikä voisi olla merkittävää jne..

----
Varmaa tietoakin onneksi on vähän eli Pablolla oli gluteeniyliherkkyys/keliakia/vilja-allergia/tsm. Tuo näkyi nimenomaan nivelongelmina, struviittikiteinä ja anaalirauhasten täyttymisenä. Nivelongelmien oireena (pääsääntöisesti ilmestymis järjestyksessä) oli mm. kaksilla raiteilla kävelimen, takajalkojen ontuminen, koira vältti ravaamista/istumista, rintakehä työntyi ulospäin ja selkäranka painui kasaan, krooninen selällään nukkuminen, yleinen turvonneisuus jne (tämä tottakai tekee koirasta kipeän).. Meillä ensimmäinen oire mikä huomattiin oli ontuminen johon haettiin syytä lekurista ilman tulosta joten oletettiin, että kyseessä on todennäköisesti patellaluksaatio. Jossain vaiheessa tilanne alkoi pahentua ja mentiin sitten yhden tutun suosituksesta käymään osteopaatille jos sieltä löytyisi vastauksia. Lähtiessä osteopaatilta mukana oli koira joka ei enää ontunut ja oli pidentynyt liioittelematta 10cm rungoltaan ja tynnyrimäinen rintakehä oli kaventunut ovaaliksi kylkiluiden palattua paikalleen. Tuolloin löydettiin nivelistä paljon kuona-ainetta joka ei jostain syystä ollut poistunut normaalisti. Pablo oli tuolloin myös täysin toispuoleinen eli oikeapuoli koirasta teki kaiken työn ja vasen vain hengasi mukana eli vasemman puolen lihakset olivat liki olemattomat. Syy jäi silloin arvaukseksi. Oletettiin, että liittyi siihen, että on saanut pentuna potkun kylkeensä ja virheellinen liikerata on pitänyt yllä jumitusta ja ruokkinut sen leviämistä (eli kun koira varoo kipukohtaa joku toinen kohta kuormittuu liikaa ja kipeytyy jonka jälkeen koira varoo kahta kohtaa jne jne..).

Jatkettiin osteopaatilla käyntejä säännöllisesti ja väliajat jumpattiin kotihoito-ohjeilla. Pablo pysyi tuohon aikaan noin 3 viikkoa hyvänä jos aktiivisesti hoidettiin ja yksi viikko meni sitten kipuilleen kunnes taas saatiin avattua nivelet osteopaatilla. Pikkuhiljaa nuo ajat saatiin pitenemään niin, että koira pysyi 4 viikkoa hyvänä, mutta kertoja ei pystytty harventamaan eli jokin ylläpiti kuona-aineiden kertymistä niveliin. Tuolloin osteopaatti ehdotti, että silläkin uhalla, että struviittikiteet palaavat siirryttäisiin eliminoimaan ruoka-aineita. Tuolloin karsittiin ensin todennäköisin aiheuttaja eli gluteeni pois jonka jälkeen koiran yleiskunto parani silmissä. Noin puolenvuoden aikana nivelongelmat alkoivat pysyä kunnolla poissa. Jumitukset aukesivat itsestään normaalisti ja päästiin hoitamaan lihaskuntoa vihdoin. Pablon liikkeet muuttuivat kevyemmiksi ja sulavammiksi ja lihasmassa alkoi kehittyä vauhdilla. Mut kysykää ihmeessä jos tulee jotain mieleen niin yritän kaivaa vastauksia. Tämä selostus on hyvin tiivistetty joten siitä on saattanut jäädä jokin tärkeä vaihe välistä.

Tällä hetkellä Eviran ongelmana on karsia se mikä oli gluteenin aiheuttamaa ja mikä jotain muuta. Meillä kaikki oireet menivät loogisesti gluteenin piikkiin koska kaikki näkyvimmät/isoimmat oireet hävisivät ruokavalion vaihdon myötä. Mysteerilistalle jäivät siis ns. henkimaailman oireet eli miksi laukausvarmuus katosi, miksi yksinolo-ongelmat palasivat, miksi Pablo muuttui kosketusaraksi ja nuoli käpäliään (meni aluksi käpälissä olleen patin piikkiin), miksi luonnetestissä kovaksi todettu pehmeni yhtäkkiä, minkä takia arkuus ja pelkotilat ilmestyivät jne.. vaikka pääaiheuttaja oli poistunut ja henkimaailmankin oireet olivat olleet jo pitkään poissa tai ainakin lievittyneet kokoajaan tasaisesti. Lekurissa otettiin ensimmäisenä struviitti ja anaalitarkastus josta tuli puhtaat paperit. Yleistarkastuksessa ei löydetty mitään silmiinpistävää, eikä lekuri oikein osannut sanoa mistä vikaa haettaisiin vaan kehoitti seurailemaan tilannetta (tilanne ei ollut silloin vielä akuutti vaan vain outo). Jotain yleiskokeita otettiin muistaakseni samalla, mutta niistäkin tuli vain normaali tuloksia. Osteopaatilta tuli vihreää valoa eli kaikki kunnossa nivel/lihas/yms puolella. Gluteenin aiheuttamien vaurioiden korjaantuminen kestää noin puoli vuotta - vuoden jos ovat korjaantuakseen joten oletettiin, että paraneminen on vielä kesken. Pablo oli myös noihin aikoihin saanut vahingossa käsiinsä gluteenia ajoittain joten takaraivossa vähän kolkutti, että takapakki saattaisi johtua siitäkin.

Seuraava reissu tuli sitten äkäisemmin eli mentiin kennelyskän takia lekuriin. Pablolla oli tuolloin keuhkokuume ja keuhkoputkentulehdus, muuten koira oli kuulemma erittäin hyväkuntoisen oloinen. Pablo sai tuolloin 10+10 päivää antibioottia ja muita lääkkeitä, oireet lievittyivät ja jäivät seilaamaan on/off-periaatteella. Lekuri oli tuolloin sitä mieltä, ettei kannata lääkitä koska on niin hyvässä kunnossa muuten. Kennelyskää pidettiin silloin virusperäisenä ja koska tulehdus oli jo hoidettu niin pidettiin vain levossa ja annettiin parannella. Muutamaa päivää ennen kohtausta oli aloitettu käyttää vapaana lyhyellä lenkillä. Pablon kunto oli laskenut paljon tuon sairastamisen aikana, mutta muuten vaikutti normaalilta. Jossain vaiheessa tuli sitten tuo kipukohtaus joka ei talttunut lääkkeillä/liikuttamisella/hieromisella (kuten aikaisemmat lievemmät, jotka menivät yleensä jonkun tapaturman piikkiin (esim. rappusissa kaatuminen yms)) ja päädyttiin lopetukseen. Jälkikäteen ajateltuna koira oli kohtausta edeltävänä päivänä/iltana outo, joi mm. paljon vettä ja ruoka ei oikein maistunut (meni kuumuuden piikkiin sillä muistan, että availin vielä ikkunoita). En tiedä vielä tänäpäivänäkään olisiko sitten taustalla vain ollut joku ihan pikkujuttu jos olisi riittävästi kaivettu, mutta sillä hetkellä tilanne tuntui aivan hirveältä ja siltä ettei vaihtoehtoja ollut.

Jäljillä

2009-05-26T14:39:00.003+03:00

Olemme löytäneet Pablon kanssa harrastuksen.. ainakin toistaiseksi. Harrastukselta puuttuu vielä päämäärä ja tavoite, mutta toistaiseksi makupalojen löytäminen metsästä on ollut ihan hillitöntä. Uskon, että muut epäoleelliset seikat selviävät myöhemmin kurssin edetessä. Eli löysimme hierojan kautta tiemme Kikan pitämällä jäljestyksen alkeiskurssille. Kurssilla meitä kehoitettiin pitämään jäljistä näin alkuun päiväkirjaa. :)

1. Jäljestys
Alkuun lähinnä tutustuttiin ja kuunneltiin luento. Luennosta tärkeitä osuuksia luullakseni olivat kohdat joissa kerrottiin mitä ei ainakaan kannata tehdä. Sitten päästiin itse asiaan. Ohjaaja vei meidät sammalikkoon jossa on harvasti puita ja saimme ohjeeksi hinkata jaloillamme maahan noin 20 metriä pitkän jäljen ja tiputella askeleen välein namin maahan. Jäljen alkuun laitoimme pyykkipojan ja isomman kasan nameja. Jäljen loppuun Pablon iltapalan eli kaksi pientä kanankoipea. VALMIS!
Jäljelle valmistauduttiin ensin kakkaamalla ja hössöttämällä. Siirrettiin hihna pannasta valjaisiin. Tämän jälkeen osoitettiin maassa olevaa namikasaa ja sanottiin koodisana: jälki. Sitten alettiin odottaa, että Pablo saa syötyä namikasansa.. Pablo lähti aika hyvin etenemään jälkeä pitkin. Alku jälki meni vähän sekoillessa ennen kuin sain ohjelmoitua itseni siihen, että eteenpäin mennään vain kun koiralla on kuono maassa. Parikertaa Pablo koitti palata jäljellä taaksepäin jolloin törmäsin koiruuteen, jotta kääntyisi ympäri. Jäljelle oli vahingossa myös tullut pieni S-mutka mutta Pablo selvitti sen tosi hienosti. Jäljestä taisi tulla myös jopa hieman ylipitkä, mutta päästiin silti kunnialla perille ja ruokakippokin löytyi. Saimme ohjeeksi puolittaa namien määrän ja jäimme mussuttamaan hartaudella kanankoipia. Note: ensikerralla mukaan enemmin kanankauloja pari.. sillä siipiä syödessä meni pieni valovuosi. Loppusanoina koko ryhmä sai hirveästi kehuja rauhallisuudestaan. :D

2. Jäljestys
Tällä kertaa maasto oli huomattavasti kuivempi kangasmetsä, pääsääntöisesti havupuuta ja risukkoa. Kalliota ja kuivaa jäkälää. Ensimmäinen jälki tehdiin noin 20 metriseksi ja tassuttelin sitä rauhassa läpi. Huomattavasti työläämpää kuin edellisellä kerralla sillä piti enempi miettiä mistä kohtaa menee ettei tule hirveästi kaartamista. Nameja laitettiin nyt noin puolet vähemmän ja ne hukkuivat todella hyvin maastoon tälläkin kertaa. Jopa niin hyvin, ettei jälken alkua meinattu löytää ihmissilmin, mutta onneksi Pablo silti bongasi sen. Tämä jälki meni jo huomattavasti paremmin. Jopa alun virheaskellus tuli noreerattua eli koira käväisi pikaisesti kiven toisella laidalla josta jatkoi viipotusta kiven toiselle puolelle. Wau! Olen tosi ylpeä pikku herrasta. Pablon häntä oli myös huomattavasti rehvakkaammin pystyssä koko ajaan kun viellä ekalla kerralla liputti lähinnä puolitankoa. Tein tästä oletuksen, että kun herra on varmemmin jäljellä se menee lipputanassa.

Toisen jäljen teki sitten Jussi. Maasto oli viellä hankalampi kuin minulla eli potenssiin x-enemmän risuja. Seurailin läheiseltä kalliolta jäljentekoa ja käväisin yhteisessä palaverissa läheisen kivenpäällä josta oli noin viitisen metriä jäljen alkupaikalle. Jäljelle lähdettäessä Pablo poukkasi määrätietoisesti kohti sitä kiveä millä olin seissyt ja oletettiin tämän johtuvan siitä, että oletti jäljen alkavan sieltä. Tällä jäljellä myös opittiin, että kannattaa käyttää välimerkkejä sittenkin. Oli tosi vaikea arvioida jäljenpituutta tuossa ryteikössä ja siitä tuli aavistuksen liian lyhyt, mutta hyvä kumminkin. Jäljelle päästiin kumminkin ihan hyvin ja Pablo tuntui menevän ihan vanhalla rutiinilla jo kunnes yhtäkkiä sinkosi pois poluntapaiselta keskelle ryteikköä. Seisahduttiin hetkeksi naureskelemaan, että nyt meni herralla hajuaisti sekaisin kunnes Jussi totesi, että eipä mennyt vaan, että hän on muuten oikeasti tehnyt jäljen sinne eikä tälle poluntapaiselle missä olimme. Täytyy siis todella alkaa luottamaan koiraan! Hypähdimme siis metrin verran sivuunpäin ja matka jatkui rehvakkaasti kohti purkkia. Jussi oli piilottanut purkin ovelasti sammaleen alle, mutta Pablo löysi sen siitä huolimatta.. Oltiin tosi ylpeitä jälleen mastron suorituksesta ja saatiin lupa lähteä kotiapäin. Loppuillan meillä olikin taas ihan väsy koira. ^^

Terveys ja ruoka

2009-05-25T19:02:00.003+03:00

Pitkästä aikaa päivitystä tännekin eli tänään on oikeasti historiallinen päivä Pablon elämässä. Käytiin tänään hieroja-osteopaatti-yms Annalla (www.allfurdogz.com) ja tällä kertaa tuloksena oli ettei koirasta oikeastaan löytynyt yhtään jumitusta. Ei siis yhtään mainittavaa/poikkeuksellista/merkittävää ainakaan.. Päädyttiin siis vain hieromaan perinteisesti koiruus läpi ja Pablo selkeästi nautti suurimmanosan ajasta. Pois lähtiessä paskottiin peräti kahdesti, mutta onneksi oli varapussin varapussi mukana. En tiedä voiko viellä sanoa, että ollaan varmasti voitonpuolella, mutta olo on ainakin hyvin rentoutunut ja huojentunut. Tällä hetkellä näyttäisi vahvasti siltä, että suurimmanosan kipujen taustalla on ollut gluteeniyliherkkyys. Sillä Pablo on nyt ollu joulu-tammikuun taitteesta asti raakaruokinnalla ja pikkuhiljaa oireet ovat hellittäneet ja antaneet periksi. Jumppaamista ollaan voitu harventaa samoin hierontakertojen välit ovat menneet huomattavasti kivuttomammin. Toivotaan, että suuntaus jatkuu.. :)

Ennakkomainoksena: Koirille on tulossa laaja ruokatutkimus mahdollisesti jo vuoden sisällä. Tavoitteena olisi saada tutkimukseen 10 000 koiraa osallistumaan. Toivottavasti se onnistuu. ^^

Autokouluilua

2009-01-21T09:14:00.004+02:00

Tässä odotellessa pesukoneen valmistumista sain aikaiseksi kirjoitettua vihdoin Ake:lle lupaamani palautteen ja jottei oma inssi unohtuisi parin miljoonan vuoden päästä niin laitan sen tottakai talteen tänne. ^^

"Ns. "Inssi" oli kaikinpuolin positiivinen yllätys. Olin kuullut mielettömästi kauhukertomuksia kavereiden/tuttavian inssi kerroista, jotka onneksi omalla kohdallani eivät toteutuneet.

Inssi oli jo autoon astuessaan kohtelias ja ystävällinen (kätteli, esitteli itsensä ja tervehti). Vastaili mm. kysymyksiin kannattaako samantien sanoa ääneen jos huomaa tehneensä virheen vai ei jne. Itse olin inssiin mennessä sillä asenteella ettei tule kyllä menemään läpi, mutta otetaan reissu itsenäisenä ajoharjoitteluna. Omallakohdallani autonhallinnassa oli vielä hiomista ja tottakai jännitti muutenkin ajaa ekaa kertaa ominpäin. Inssi jutteli koko matkan niitä näitä pajunkissoista koiriin mikä vähensi jännitystä huomattavasti ja auttoi keskittymään ajamiseen. Alkaessaan tehdä merkintöjä sanoi jotain mukavaa myös minkä jälkeen en enää kiinnittänyt huomiota kynän liikkeisiin.. en tosin muista mitä.

Reitti oli mielestäni yllättävä ja onnistunut. Sopivan haasteellinen uudelle kuljettajalle sillä sisälsi about kaikki nopeusalueet ja tyypillisimmät aluetyypit: motari/liittymät, pieni pätkä "maantieajoa", teollisuusalue stop-merkkeineen, omakotitaloalue kapeine ja vaikeasti erotettavine katuineen ja lopuksi lähiö ja valtaväylä. Riittävästi ovelia paikkoja joissa pääsi testaamaan toimiiko sensorit ja tuleeko luettua tilanteita oikein. Kaikinpuolin tuon reitin ajaminen nosti luottamusta omaan ajamiseen ja antoi fiiliksen, että kyllä tämä tästä vielä joskus "täydellisesti" menee. Samoin tuo reitti auttoi kartoittamaan missä kohtaa hahmotus tuppaa pettämään joten osaan paremmin kiinnittää huomiota noissa tilanteissa normiliikenteessä (omalla kohdallani kaistat jotka "tavallaan" kääntyvät ja menevät suoraan yhtäaikaa).

Yllätyksekseni inssi meni läpi vaikka mokasin auton hallinnassa muutamaan otteeseen (vaihteiden vaihdoissa olisin voinut käyttää pienempiä enempi, väärä poljin/vaihde ja kerran sammutus). Lisäksi tein muutamia selkeitä virheitä eli unohdin vilkuttaa yms. Kehuja sen sijaan sain siitä, että tarkistin kuolleenkulman esimerkillisesti ja nähtävästi kommunikaatio muiden autoilijoiden kanssa esim. liittymisessä pelasi. Saamani palaute oli rakentavaa ja helppo sisäistää eli ei jäänyt epäselväksi mikä meni pieleen ja mikä onnistui.

Nyt näin jälkikäteen olen saanut tietää, että autoa voi hallita toisellakin tapaa. Eli jostain syystä ystävilleni ja miehelleni oli opetettu perusasiat "ihan erilailla" ja nyt kun olen viikon harjoitellut asioita uudelleen tuntuu auton hallintakin helpottuneen huomattavasti joten omalla kohdallani inssistä läpi pääsy oli lottovoitto itse ajamiselle. Sillä autokoulussa oltaisiin todnäk jankattu samallalailla asiat uudelleen lisätunneillakin. :)"

Projekti jatkuu.. ja patentit kunniaan!

2009-01-19T13:22:00.011+02:00

Nuin, nyt on mittarissa parikolmesataa kilometriä yhteistä taivalta. Toinen pyyhkijänsulkakin alkoi yhtäkkiä toimimaan ihan täydellisesti! Liekö ollut vain jäässä siis. Ainakin muutamat yhteiset kilometrit osoittivat sen, että joko minulle on opetettu ajelu asiat hieman erilailla kuin ystävälleni ja miehelleni. Tai sitten olen ymmärtänyt saamani opetuksen hyvin hyvin pieleen. Eli nyt kortin saatuani opettelen siis ajamaan uudelleen!

Ystävälle kirjoitettu tekstiviestiä lainatakseni:
"... Mut esim. liikkeellelähtö olis pikkasen kaasua ja kytkin hitaasti ylös. Autokoulussa taas kytkintuntuma ensin ja sitten vähän kaasua. Eli Jussin versiossa auto ei sammu niin herkästi ja lähkö on nopeampi.

Auto taas jätetään parkkiin autokoulussa ykkönen silmään ja käsijarru päälle. Jussin versiossa joko ykkönen tai pakki silmään ei käsijarrua, koska vanhassa autossa käsijarru on se joka ekana jäätyy.

Mäkilähtö autokoulussa suositeltiin tekemään aina kyrkimellä ja jarrulla koska se on kätevämpi. Jussin mielestä mielummin käsijarrulla koska jalan saa valmiiksi kaasulle, ei haittaa vaikka auto sammuukin ja kytkin ei kulu vaikka lähtö kestäisi.

Liikennevaloissa taas odottelun ajaksi auto vapaalle ja kytkin ylös Jussin versiossa. Autokoulussa taas ykkönen silmään ja kytkinpohjaan. Jussin versiossa kytkin ei kulu ja jalka ei väsy sillä varsinkin täälläpäin tuntuu olevan tosi pitkät punaiset. Toisaalta lähtöön ei voi samallalailla valmistautua ellei löydä jotain mistä arvaa, että seuraavaksi on meidän vuoro.. Tosin autokoulu lähdössä pitäisi löytää kyrkintuntuma yhtä nopsaan joten kai se on vähän +/-0...."

Epäselväksi ovat jääneet loppupeleissä myös pitäisikö ajaa:
- Tasaista nopeutta (esim. tasan 90km tunnissa, alamäkee hölläten ja ylämäkeen kiihdyttäen).
- Tasaisella kaasulla (jolloin auto luonnostaan hidastuu ylämäkeen ja nopeutuu alamäkeen).
- Pitääkö ohituksia helpottaa kaksi tai useampi kaistaisilla teillä esim. hiljentämällä tms.
- Onko parempi ajaa likempänä keskiviivaa vai ulkoreunan sulkuviivaa motarilla.. Vai kultaisella keskitiellä.

---
http://siriusang.pp.fi/images/album/Skoda/

Skodan kanssa otettiin myös toinen yhteinen ensiaskel eli ensi imurointi ja puhdistus. Täällä kuvat ennen ja jälkeen. Hajut hälvenivät yllättävän paljon mikä oli iloinen ylläri. Kuvat eivät tuo oikeutta kumpaankaan suuntaan sillä autosta löytyi kuukausien ruokalistat erityisesti lattiamatoilta jotka kävivät suosiolla suihkun kautta (joista en tietenkään muistanut ottaa kuvia). Kipakan pakkasen takia en pyyhkäissyt kuin isommat kurat sieltä täältä. Viimeistään kesällä kai koitetaan pestä penkit vesi-imurin avulla ihan kokeilun nimissä. Sitäennen mietitään koitettaisiinko tehdä penkeille päälliset väriä tuomaan (äkkiseltään kaupassa oli tarjolla vain tylsiä tai rumia).

Auton penkkien kanssa pitää muutenkin miettiä miten niitä muklaisi (kuulemma niitä ei kannata vaihtaa), sillä reissu lappeenrantaan osoitti että jokin painaa alaselkää sen virran napakasti, että puolentoista tunnin jälkeen alkaa olla infernaalinen kipuselässä. Sitä en vielä osannut paikantaa johtuuko kipu siitä, että jokin painaa hermoa vai heikkeneekö verenkierto tjt. Ainakin kipu helpottuu hetkeksi ja tunto palaa kun istuu vähän aikaa penkin reunalla selkä irti nojasta. Muita vaihtareita ovat mm. huonot selkälihakset (hyvin todennäköistä, mutta olen istunut paljon pidempiäkin matkoja muiden autojen kyydissä ilman ongelmia)..

Uusi vuosi.. uudet projektit.

2009-01-16T13:16:00.000+02:00

Eli sain viime keskiviikkona 14.1. ajokortin! Ja 15.1. Auton! Tai no.. varaosana se myytiin. Ostopäätökseen vaikutti eniten hinta, kalankuva perCeessä (pysynee siis kasassa pelkällä pyhällä hengellä, radio dei oli myös ykköskanavaksi laitettu radioon.. ), pian alkava täysikuu, aukeamaton takaluukku (sehän leikkii selkeästi vaikeasti tavoiteltavaa) ja koko koeajon kestänyt kikatirsk (iloinen ja antava auto siis).

Auto on.. helkutin ruma, mutta halpa.. mutta toistaiseksi olen optimistinen sen suhteen ja luotan, että se ainakin muutaman vuoden palvelisi myös autona ennenkuin lähtee viimeiselle matkalleen romujen keskuuteen. Tai mistä sitä tietää, voihan se olla että se palvelee vielä kymmeniä vuosia ja jatkaa sitten matkaansa hyviin hoteisiin ja museorekisteriin..

Tällä hetkellä työnimellä kulkeva "sokota" on Skoda Felicia 1.3 ja juuri mitään muuta en sitten tiedäkään historiasta. 140 tuhatta sillä on ajeltu, kesä&talvikiekot tulivat mukaan ja 500 eurolla vaihtoi omistajaa. Pieni koeajokierros (Jussi ajoi) meni ihan jouhevasti. Kasetti soitin toimi kivasti, lähti ekalla kylmiltään, vaihteet menivät silmään kiltisti, ylimääräistä kolinaa/rätinää/kitinää ei kuultu, penkinlämmitin toimi, kytkin oli vähän tahmea, mutta kuulemma siihen tottuisi. Mitään hienouksia jotka voisivat hajota tuossa ei sitten olekkaan..

Tällä hetkellä ykkösenä listalla olisi päästä jonnekin lämpöiseen putsaamaan auto sisältä sillä se on.. likainen. Penkkejä yritetään myös putsata vesi-imurin avulla, mutta voi olla, että haetaan suosiolla penkinpääliset koiriakin jo silmällä pitäen. Toinen aurinkolippa koitetaan myös jäykistää jotenkin pysymään ylhäällä. Lisäksi takakontin mekanismia pitäisi hieman vilkaista sillä ei avaimella auennut vaikka nappia sisältä painamalla aukesikin.

Miehen kanssa ollaan naureskeltuja ja mietitty mitä tuosta vielä tulee. Tällä hetkellä vaihtareina olisi laittaa se "alkuperäiseen asuunsa" tai tehdä siitä tiksituuninki tai jotain kesäkarkkia (tuskin sentään ihan pokemonia.. ).. Itse olen tosi innoissani koko jutusta, haluaisin tosin paljon vanhemman auton, mutta kivempi opetella tuon kanssa ensin liikkumaan niin ei itkeä puskurin meno niin paljon (kuulemma tuohon on halvat varaosat). :)

Nimenvaihdosta ja edittiä

2008-12-14T14:48:00.012+02:00

Nuin, nyt kun muutto on virallisestikin ohi tuli ajankohtaiseksi vaihtaa blogin nimeäkin. :) Myös katraan koko pitäisi laskea uudelleen.. Luulen että se on tällä hetkellä lähempänä kolmeakymmentä, mutta aivan varma en ole..

600 litraisen kanssa tuli odottamattomia ongelmia eli lattia ei ole tasainen. Sittenkään. Päädyttiin ratkaisuun, että chilit ja kilpinen muuttavat siihen asumaan ja kalat jaetaan 400 ja 200. Tämä tietenkin aiheuttaa väistämättä muutoksia kalastoihin. Näiltänäkymin mato saa kodin rekkapenojen luota. Nyt pitäisi sitten vain päättää keskitynkö tanganjikaan vai normilaariin. Tällä hetkellä tanganjka tuntuisi polttevan enempi ja tarkoitus olisi ottaa linjoja NL-Aquaan ja kysellä onko jotain näistä kaunokaisista saatavissa alkuvuodesta tai myöhemmin. Kiire ei ole joten on hyvin aikaa metsästää ja odottaa.

Tässä muistilistaksi itselleni: Aethiomastacembelus spp. Synodontis granulosa, Synodontis multipunctata, Synodontis grandiops, Synodontis polli ja Synodontis lucipinnis. Käsittääkseni ainakin multipunctata, polli ja lucipinnis olisi pyörähtänyt täällä tasaisesti ja ainakin pollia näytti olevan ihan varastolistalla. Granulosan hankinta tosin kariutui kun kuulin, ettei sitä juurikaan listoilla näe ja jos näkee niin 300 euron hintalapulla. Lisäksi sain sen verran jo infoa, että S. grandiops on multipunctatan kääpiömuoto ja lucipinna taas petricolan kääpiömuoto eli mahdollisesti varastolistojen "petricola dwarf"-veijari.

Muita mielenkiintoisia olisivat Clarias liocephalusta (olettaen, että saadaan isoin allas pidettyä kalakäytössä jatkossa), Chrysichthys sianenna, Phyllonemus typus, Lophiobagrus cyclurus ja Lophiobagrus brevispinis. Näistä sienennaa ei todnäk listoille ilmesty, mutta muiden kohdalla on ihan hyvät mahkut jos vain sinnikkäästi jaksaa metsästää. :)

Kuva: S. granulosa - planetcatfish.com

Aivan ensiksi haluaisin kiittää..

2008-11-09T11:19:00.010+02:00

kaikkia jotka mahdollistivat muuton. Olen teille todella isossa kiitollisuudenvelassa vielä pitkään.. :)

Sen jälkeen en tiedä mistä kohtaa alkaisin purkamaan tätä.. Pahin stressi alkaa jo hieman helpottaa ja pystyy jo istumaan koneen ääressä. Eli eilen oli virallinen muuttopäivä joka meni niinkuin useimmat muutoista joissa on kaloja eli kaaottisesti ja yön yli jäätiin jännäämään toipuvatko kalat happikadosta vai eivät. Lähinnä lohduttauduin muuton ajan palauttamalla mieleeni panssaripäämonninmuutto-juttua.. eli suurinkin allas on vain 600 litraa ja suurinkalakin vain 15cm ja yksikään ei ole edes myrkyllinen. Tänään iltapäivällä selviää totuus mitä on jäljellä kalastoista. Erityisesti tanganjikat tuntuivat voivan huonosti, muiden suhteen olen optimistisempi vaikka kaksi tiikeribarbia menehtyikin jo matkan aikana. Kalasoppa on pienentynyt muutenkin jo rutkasti muuttoa edeltävinä päivinä. Juovaokat, ripsimonnit ja sinileuat muuttivat koululle 1000 litraiseen akvaarioon ja kissamonnit saivat ison kodin harrastajalta. Selvisi myös, etteivät kisut ole todnäk yksikään samaa lajia keskenään esim. viikset olivat yhdellä huomattavatsi pidemmät kuin muilla.. jännä miten sitä ei näe ennenkuin joku sanoo ja osoittaa sormella. Banjomonnit lähtivät pakoon murhaajaa Annikan altaisiin yhden lähdettyä autuaammille maille. Muuttoa edeltäneenä yönä Tulipyrstö ja Kimalaismonni olivat loikanneet saavista ämpäriin oltuaan ensin viikonpäivät siellä hengailemassa. Harmittaa todella etten jaksanut viritellä mitään kunnollista verkkoa/tms saavien päälle. Myös mister mato ja teräkala saavat mahdollisen kodin muuttamassa mukana olleelta akvaariopariskunnalta kunhan kalat saavat ensin hengähtää ja toipua happikadosta.. Note: ensikerralla happitablettien kanssa.

Äiti onneksi otti koirat hoitoon jo edeltävänä iltana kaaoksen ajaksi joten oli yksi huolenaihe vähemmän kun ei tarvinnut panikoida ettei kukaan karvakasoista jää jalkoihin tai laatikkopinon alle. Nokian muuton skippaan lähes kokonaan, se meni loistavasti ja suorastaan esimerkillisesti, kello soi 5.55 ja auto oli 7.00 pihassa jne.. joten se olisi tylsää kerrottavaa. Muuttopäivää edeltävänä iltana tuli tieto ettei akvaariolle ole kantajia. Noh pikainen päätös, että isoin allas seuraa perästä sitten aikanaan jos omasta jengistä ei löydy kantajia. Yllättävää kyllä löytyi ja akvaariot lähtivät kämpästä yksi kerrallaan ehjänä. Samalla kun haavittiin ja pakattiin suodattimia, kasveja ja kaloja omiin saaveihinsa. 600 litrainen tosin loppupeleissä rappustenkautta sillä vaikka se hissillä oli ylöstuotukin se ei enää imukuppinostiemien takia hissiin mahtunut. Selvisi myös, että todellisuudessa 600 ja 400 saattavat olla liki samanpainoisia. Loput kamat plupsahtivat nurkista esiin mystisesti miten sattuivat ja en voi kuin ihmetellä miten silmien edessä oleva tavara voi jäädä pakkaamatta.. Lopputulos: minulla ei ole mitään käsitystä menivätkö vantaan kamat vantaalle ja pirkkalan pirkkalaan.. vai ehkä toisinpäin. Kalat ja kukat siirtyivät isäni autoon matkustamaan lämpimässä. Ainakin sain jo naapurin vanhaltaparilta onnentoivotuksia uuteen kotiin ja erityisesti terveisiä pienelle koiralle.. luulen että ne olivat aitoja eivätkä huojentuneita kun massiivinen vesivahinkoriski siirtyi pois heidän yläpuoleltaan. Note: ensikerralla joku ulkopuolinen valvomaan tyhjennystä..

Toisessa päässä jännättiin heti alkuun mahtuuko auto pihaan etu- vai takaperin.. jos ollenkaan. Selkeästi pihaa ei ole suunniteltu muuttajille sillä kuusipyöräinen ei meinannut hevin taittua sinne. Ensimmäiset uteliaat kerääntyivät jo morjestamaan ja katselemaan yrityksiämme, luulen että maine on taattu tälläkin seudulla.. Lopulta jotenkin mystisesti rännejä hipoen auto oli pihassa. Tänä aikana oltiin jo ehditty kääntää kämppä ympäri ja todeta ettei siellä ole ikkunanavaajaa. Noh perälauta alas ja miettimään miten edetään. Onneksi yksi muuttajista sai idean joten nostettiin sitten ikkuna pois saranoiltaan jotta akvaariot ja sohvat taittuivat sisään. Loput kamat lykättiin sekalaisesti sinne tänne ja tänään olisi tarkoitus palata uuteen kotiin siirtämään tavaroita järjestykseen ja ruoskimaan kaaos taas asuttavalle tasolle. Kaikenkaikkiaan muutto meni varmaan parhaiten tähän mennessä olleista ja siitä ei voi kiittää kuin muuttoapuna ollutta porukkaa joka ylitti ihan kaikki odotukset ja teki todella enemmän kuin olisi kehdannut pyytääkkään. Eli kiitoskaunis kaikille ja koitetaan hyvitellä tätä jotenkin teille!

Kuvia tyhjästä kämpästä löytyy täältä: http://siriusang.pp.fi/images/album/kamppa/ :)

Edit: Tosin nyt tämä meni väärinpäin ja epätrendikkäästi.. muokataampa uudelleen.. Aivan ensiksi haluaisin kiittää..

Päivittelyä

2008-08-31T00:57:00.005+03:00

Nyt on talo taas aika tyhjänä. Loppupeleissä nuo kolme poikarottaa eivät sitten koskaan ehtineet Taijalle majailemaan. Rotat lähtivät 20 päivä lekurin avustuksella viimeiselle matkalle, kun antibioottikuurit eivät purreet hengitystieinfektioon. Pupu lähti myös samaa matkaa kun sokeritaudin oireet alkoivat pahentua merkittävästi ja massan menetys kiihtyä. Vähän haikea olo kaikinpuolin.

Myös Sykerön ruumiinavaustulokset saapuivat ja dignoosina synnynnäinen munuaisvika eli ei olisi pystytty tekemään mitään. Toisaalta helpottava tieto, toisaalta silti mietityttää jos olisi voitu tehdä jotain toisin tai entä jos se ei sittenkään ole synnynnäinen vika jne, mut noh täytyy kai vain luottaa siihen että evira osaa työnsä.

Pablo sen sijaan voi paremmin kuin koskaan joten jotain hyvää näissäkin päivissä. <3

Perheenlisäystäkin on ehkä odotettavissa lähiakoina, mutta saanyt nähdä.. pitää vielä miettiä pari viikkoa ja pohtia onko tuo nyt se juttu vai ei.

Kuva: http://www.tr1n1ty.org/index.php?s=tr1n1ty :)

Säätöä ja sälää

2008-07-31T03:44:00.003+03:00

Rottien määrä vähenee kahdella lähipäivinä kun pojat lähtevät Taijalle tilapäisesti majailemaan. Tilalle tosin tuli kahdeksi viikoksi kaksi perpallidusta.. :D Jännää sakkia täytyy sanoa! Emme ole vielä varsinaisesti tutustuneet, mutta hyvin eläväisiä nuoria herroja. Toinen kaveruksista käväisi jo lattiankin kautta (note: katso kokoajaan eläimeen kun pidät kädessä). Toivottavasti kaikki menee hyvin, onneksi poikien "mammaa" voi häiriköidä about koska vaan jos joku asia alkaa mietityttää ja askarruttaa. Eniten jänskättää saanko pojat kylpemään niin usein kuin pitäisi että turkit pysyvät kunnossa.. :)

Tytöt haisevat tapansa mukaan runsaasti. Toisaalta sain Annikalta lainaan hienon vanhan kinkillahäkin joten nyt tytöillä on jo ihan kohtuulliset tilat oleskella keskenään. Ongelma vain on, etten tahdo saada neitejä enää kiinni kompleksista joten pitää aina odotella, että tulevat vapaaehtoisesti tekemään tuttavuutta.

Akvaarioiden suhteen on edelleen menossa täys arpominen. Ärsyttää kun 600 etulasi on niin naarmuinen ja tekisi mieli vaihtaa se, mutta en tiedä tuleeko se sen edullisemmaksi kuin hankkia parempi ja tehdä tuolla joku kilpikonnanomistaja onnelliseksi. Myös tanganjika on edelleen vaiheessa mistä-tausta-ja-kivet. Sen verran sain aikaiseksi, että haettiin pieniäklaavakiviä poikasten suojaksi. Ruutukoruahvenet ovat siis vihdoin suostuneet lisääntymään ja ainakin kuusi hedelmistä oli vielä hengissä viimeksi laskiessa.. Näistä pitäisi napata kuvia kunhan kerkiän. ^^

Tekisi myös mieli kiepauttaa järjestys ympyrää kotona ja laittaa uusiksi. En vaan taida jaksaa. Emppu juo taas normaalia enemmän eli taitaa olla pian edessä luopuminen.. :/

Myös Pablo on ollut tänään huonompana, takamus on selkeästi jumissa täysin. Onneksi hieronta aikaan on enää 13 päivää, nyt pitää vain toivoa, että siitä on apua.. :)

Hyväisiä

2008-06-13T12:29:00.004+03:00

Vaihteen vuoksi huonoja uutisia näiltä kulmilta. Rottatytöistä Lexx kuoli yllättäen joku aika sitten sairaskohtaukseen, rottaihmisten arvaus oli, että taustalla olisi mahdollisesti puutteellinen ruokinta alkuraskauden aikana joka olisi saanut aikaan vaurioita kehityksessä joillakin poikasilla. Myös sykerö löytyi tänään kuolleena terraariostaan. Tälle päivälle varattu eläinlääkäriaika jäi siis käyttämättä. Kuolinsyy lienee pitkä syömättömyys ja sitä kautta nääntyminen, mutta syömättömyyden tausta on vielä hämäränpeitossa joten parin tunnin päästä pitäisi lähteä viemään matoa kohti matkahuoltoa ja eviran patologienlaitosta.. toivottavasti osaavat sanoa sieltä jotain tarkempaa ainakin kasvattajan löytämästä patista/muuttuneesta alueesta (itse en ollut sitä edes huomannut). Kolmantena katselin tänään taas Ellan nisäkasvainta ja näyttäisi siltä että sen kasvu on alkamassa kiihtymään joten lienee aika lähteä viimeiselle matkalla maurin kanssa. Mauri on vielä vähän 50/50, antibioottikuuri on periaatteessa saatu päätökseen, mutta näyttäisi ettei sillä ole toivottua vaikutusta silmään. Seuraava vaihtoehto olisi leikkaus, mutta nukutuksesta selviäminen yms on tuon kokoiselle aika kysymysmerkki eikä se merkittävästi lisäisi elämänlaatua. Juteltiin aiheesta eläinlääkärin ja rottaihmisten kanssa ja luulen että päädyn maurin kohdallakin lopetukseen. Aika haikea olo..

2008-05-16T11:58:00.008+03:00

Pitkästä aikaa tekstiä tännekin.. Joku aika sitten tuli hoitoon rottia ja siinnä tämä aika sitten on mennytkin. Alunperin ovesta tulivat sisään Ella, Viktoria, Punahilkka ja Iines miehineen. Miehet lähtivät Hämyn hoiviin. Iines puolestaan ei kauaa ehtinyt meillä olla, vaan jouduttiin lopettamaan nisäkasvaimen takia pian tultuaan. Muut neidit sen sijaan pyöräyttivät läjän jälkikasvua joista karsinnan jälkeen kasvoi 6 nuorta herraa ja 8 viehättävää neitiä. Työniminä tytöillä oli Lagus, Neva, Tuoni, Tomu, Sonet, Lexx, Ctrl ja Alt. Pojat puolestaan "ristittiin" Sven, Hans, Ruben, Tuomari, Mauri ja Del - nimisiksi. Suurinosa muksuista on jo muuttanut omiin koteihinsa. Pojista Tuomari, Hans ja Sven lähtivät mukavalle pariskunnalle ja luullakseni heillä menee ihan mukavasti. Tytöistä Sonet ja Tomu menivät piristämään kahden vanhan rottarouvan eläkepäiviä. Ja Alt, Lagus ja Lexx puolestaan toisen nuoren parin tykö. Meillä kotona temmeltävät vielä Del, Mauri ja Ruben. Joista kaksi ensimmäistä on menossa lähiaikoian eläinlääkäriin. Tyttöjen mammojen kanssa asustaa vielä kolme neitokaista Ctrl, Neva ja Tuoni. Niin ja tietenkin äipät.. :)

Pieniä sieviä sieniä..

2008-02-19T21:09:00.009+02:00

Ilmaantuivat eilen madon terrassa olevaan köynösvehkaan. Todennäköisesti sienet ovat keltaukonsieniä (Leucocoprinus birnbaumii). :)

Eilen:

Tänään:

..ja omatoimisia koiria.

Eli Pablo on mahdollisesti kehittynyt askeleen lähemmäs maailman herruutta ja oppinut avaamaan jääkaapinoven. Syönyt mm. voita, margariinia ja ison pötkön salamia. Metukat ei olleet enää mahtuneet. Kaiken huipuksi minulla on siis nyt hyvin rasvattu koira ja jälleen yksi pestävä matto! :D

Jamo osa 5

2008-02-03T21:53:00.001+02:00

En olekaan hetkeen ehtinyt kirjoitella. Eli Jamo lähti siis tänään uuteen kotiin taas koeajalle, saa nähdä miten käy. Jänskättää hirmuisesti, ainakin automatka uuteen kotiin on käsittääkseni sujunut rauhallisissa merkeissä. Tässä tiivistelmänä ja muistini tueksi sieltä täältä nettiä poimittuja kommentteja menneistä viikoista:

"Iloinen sähläri, melko pentumainen vielä vaikka koipi nouseekin jo. Omaa väkeä kohtelee kauniisti ja hihnassa kulkee hyvin. Ei räyhää tai vahdi rappukäytävää. Yksinolo sujuu hyvin (on hiljaa/ei tuhoa). Toisinaan vielä saattaa kuljetella tavaroita (tapa vähenemäänpäin). Muutamia (noin 2%) esineistä on myös mutusteltu (mm. paistinlasta, nettipiuha ja nahkakenkä). Toimivat korvat ja nopea oppimaan. Ei ainakaan vielä havaittavaa metsästysviettiä. Vieraita vasten hyppii ja kalvaa käsiä, mutta tapa hyvää vauhtia loppumassa. Vieraalla taluttajalla saattaa myös yrittää leikkiä hihnalla tai vetää ajoittain. Ei karkaile vapaana ja luoksetulokin on tähän asti ollut hyvin hallussa (ei katoile vastaantulevien koirien luokse tms)."

"Tavarat pysyneet aloillaa ei uusia mutusteluja. Murrosikä virallisesti alkanut. Oman koiran asenne pentua kohtaan koventunut ja pennulla hapuilua luoksetuloissa.. tuntuisi korvat olevan osittain pumpulissa lenkeillä. Hajut kiinnostavat selkeästi enempi kuin ennen. "

Eh, koiraneuvola oli matalana.. jatkan pomintojen lisäämistä myöhemmin. ;)

Mato ei ole suostunut vieläkään syömään.

Uusi takki & Jamo palaa kotiin

2008-01-16T17:39:00.001+02:00

Äh, unohdin kuvata sen klöntin. Sen sijaan syy oksentamiselle on ehkä selvinnyt, eli tässä kuvaa 13.1. hankitusta uudesta takista. Ainakin kuvio on tummentunut ja perusväri aavistuksen syventynyt. Isompi kuva nähtävillä täällä. :) Jamo lähti tänään uuteen kotiin, vähän haikea olo.. Nyt jännätään miten heillä menee ja löytyykö yhteinen sävel.

Illalla: Ei tarvinnut kauaa haikailla. Jamo palasi takaisin. :)

Jamo osa 4 & päivityksiä

2008-01-12T11:44:00.000+02:00

400 litraisessa on tilanne rauhoittunut, lääkitystä ei tervitty, mutta suht varmaksi voisin olettaa että jotain sielä kytee piilevänä. :/
Sykerön oksensi "ison fuzzyn" en ole ennen nähnyt puoliksi sulanutta hiirtä ihan jännä (tästä kuva myöhemmin!). Nooh pari päivää paastoa ja sitten uutta yritystä vaikka parilla pienemmällä tai yhdellä.
Jamon kanssa on mennyt ihan mielettömän hyvin lähiaikoina, eilen oli taas sekoilupäivä ja sitä edellisenäkin pientä törttöilyä. Mut noin muuten ei voi kuin kehua koiraa tällä viikolla. Järjestelmällinen hyppiminen ja näykkiminen minua kohtaan tuntuu loppuneen, pieniä hyppyjä tekee ilmaan kun kiihtyy mutta vasten tullessaan laskeutuu jo itsekkin aikalailla asap. Käytiin Jamon kanssa myös näytillä koirakoulussa ja päästiin harjoittelemaan makkararingissä ja kouluttaja näytti meille taakse meno tempun. Kiva temppu voi treenata myös sisällä. Ja ainakin äkkiseltään vaikutti näppärälle myös arkielämässä. Lisäksi olen melko varma siitä, että Pablo on meillä jonkinlainen hmm.. en tiedä mikä.. "apuri". Tänään kun Jamo ei suostunut liikahtamaan eteenpäin mennään käskystä huolimatta. Pablo poukkasi kiinni nuoren herran nenään ennen kuin ehdin kieltää kumpaakaan. Onneksi irrotti välittömästi myös. Puuh. Noh matka jatkui ja Jamon nenäkin näytti olevan "lähes ehjä" eli pieni pisara verta tihkui kuononpäälle. Kovapäinen tuo nuori herra kyllä on eli traumaa ei tuosta tunnu jääneen. Nyt tapaamaan pikkusiskoa ja sen seuraksi "kalvosulkeisiin" aiheesta vauvat ja synnytys jos oikein ymmärsin.. ->

Jamo osa 3

2008-01-03T20:55:00.000+02:00

Väsyttää tolkuttomasti taitaa jäädä tänään lenkitykset aika minimiin. Jamon kanssa tehtiin ainoa pidempi (reipas tunti), mutta energia ei enää yksinkertaisesti riitä lähteä Pablon kanssa rundaamaan samanmoista. Onneksi ruoka on jo uunissa jos syötyään vähän piristyisi, tosin epäilen kyllä käyvän päinvastoin. Jamo oli tänään ensimmäistä kertaa pidempään yksin (noin seitsemisen tuntia). En tosin saanut tietokonetta vieläkään nauhoittamaan kun piti kopata mukaan toimistolle mukaan. Täytyy huomenna koittaa kysellä naapureilta miten päivä meni ja kuuluiko kuinka paljon kitinöitä tms.. Ovea oli ainakin raavittu lisää jossain välissä. Muuten päivä on mennyt ihan ok, tajusin ettei minua ole kai pariin päivään enää huidottu käpälällä joten kai sitä voisi pitää jonkinlaisena erävoittona. Myös näykkiminen ja hyppiminen tuntuu selkeästi vähentyneen. Ulkona ollaan menty ihan hyvin lähes ilman hepuleita, pieniä epäilyksiä on herännyt siitä, että kuonopanta aiheuttaisi välillä noita riekkumisia. Varma en vielä ole, täytyypä tarkkailla. Lisäksi pitäisi jaksaa pohtia tarkemmin noita näykkimistilanteitakin, hymmistä tulee nykyisin enää lähinnä silloin kun kaveri on kiihtynyt esim. kotiintulostani tai lenkille lähdöstä. Namiharjoituksissa ollaan nytten sovellettu "kielletty namia" ja istumisen opettelua. Eli namin saa ottaa kädestäni vasta luvan kanssa. Tulokset tuntuisivat hyvältä, seuraavaksi kokeillaan hieman vaikeuttaa ja laittaa nami lattialle asti ainakin ruokakuppia maltetaan odottaa jo esimerkillisesti. Hyvä Jamo! :)

Muuten päivä on mennyt aika sumussa.. Pablon kanssa lenkkeillessä en edes tajunnut, että Siiri (naapurin laivuri) tuli moikkaamaan meitä hihnassa ennenkuin murinat alkoivat kuulua. Lenkkipolulla hokasin vasta ihan millistä, että joku tyttö oli päästänyt labbiksensa(?) moikkaamaan meitä flexissä. Onneksi häipyi melko ponnettomallakin rähähtämisellä vaikka hampaat olivat ehtineet vilkkua jo puolin ja toisin. Jamon kanssa puolestaan kun käytiin punnitsemassa Veterissä madotusta varten annoin mitään sen kummempia ajattelematta moikata paikalla ollutta 9kk vanhaa bokseri urosta. Lopputolos viittävaille koiratappelu ja hihnat totaali solmussa.. Onneksi sisarvalkoinen tuli pitelemään Jamoa, samalla kun omistaja kannatteli omaansa ja minä setvin lukkoa irti bokserin kuristuspannasta (oli jotenkin onnistunut solahtamana kahdesta lenkistä läpi). Hoh. Ei väsyneenä lenkkeilyä meikäläiselle. Suurkiitos jokatapauksessa Veterin hoitajalle ripeästä tilannetajusta ja muutenkin kyseiselle puljulle punnituspalvelusta.

Jamoa tullaan huomenna muuten moikkaamaan.. Jänskättää jo valmiiksi miten menee. Lisäksi pojusta saatiin vihdoin kuvat (kiitos äidille) ja tiedot nettiin parille foorumille ja jos huomenna ei tärppää niin myös Pesun sivuille. Pidetään peukkuja!

Jamo osa 2

2008-01-01T21:49:00.000+02:00

Yäh. Jamon vatsa oireilee puolestaan. Joko stressiä tai ruokavalio, taidetaan pitää paastoa tämä ilta.. :/ Siivoilin äsken löysät sisältä ja ison lammikollisen kusta. Vielä pitäisi pyyhkiä jääkaappi, mikro, valaisin yms joihin sitä on roiskunut.. Veikkailen, että on hermostuksissaan juonut hippasen enempi sillä vesikuppi oli tyhjä ja edellisestä lenkistä on kulunut "vasta" viisi tuntia. Toivottavasti ei jää tavaksi, täytyy varmuuden vuoksi pyyhkiä lattia huolellisesti jollain sopivalla pesuaineella ettei jäisi hajuja. Muuten päivä on mennyt helpommin, näykkimistä ja hyppimistä on ollut huomattavasti vähemmän. Lisäksi alas ja irti komennot alkavat pikkuhiljaa myös toimia paremmin. Muutenkin tuntuu korvat alkavan löytyä jo ihan uudelle tapaa. Lenkillä riekkumista tapahtuu vielä about yhtä paljon, kokeilin vaihtaa taktiikan huomioimattomuudesta siihen että vedän koiran lyhyeen hihnaan rauhoittumaan, sillä "yksinään" leikkiminen tuntuu olevan riittävän palkitsevaa nuorelle herralle. Leikittiin tänään lenkillä myös ensimmäistä kertaa solmulla. Meni yllättävän nätisti, koiruus ei yrittänyt kertaakaan napata sitä väkisin kädestä tai hyppinyt vasten. :)

Aatto jupinoita & Jamo osa 1

2007-12-31T18:31:00.000+02:00

Suunnitelmat kariutuivat sitten hieman, jumitan kotona neljän seinän sisässä kahden koiran kanssa. Pablo oksentelee ja vaikuttaa muutenkin kipeälle. Sen lisäksi meille ilmestyi viime perjantaina hoitoon hurmaava ja kertakaikkiaan upean näköinen tumma komistus. Luonnekin vaikuttaa mitä parhaimmalta, sopivasti kovuutta ja hyvät hermot. Ja ei, en sorru pitämään itselläni. ;)

Komistuksella on ikää nyt noin 7kk ja nuori herra tottelee nimeä Jamo (saanut nimensä kaiuttimien mukaan?). Kaverissa on miksattu labradorinnoutajaa ja suomen ajokoiraa. Tosin ulkomuoto on enemmän labradorinnoutajan ja tanskandogin oloinen. En saanut tähän hätään napattua parempaa kuvaa, musta koira pimeässä eteisessä ei ole järin kiitollinen kuvauskohde. Paheet: näykkiminen ja hyppiminen, lisäksi edellisessä kodissa kuulemma syönyt tapetteja seinistä. Nooh katsotaan mitä keksitään eiköhän noihinkin jokin lääke löydy, tällä hetkellä on vasta lähinnä tutustuttu toisiimme ja kerätty yhteishenkeä.

Sen verran ehtivät paikat jo päätyä remontinkohteeksi, että todettuamme ettei nuori herra pysy portin eikä oven takana. Asensin sitten fiksuna vessan oveen salvan. Muuten hyvä idea, mutta en huomioinut sitä mahkua, että koira saisi oven lukkoon sisäpuolelta.. aikamme maaniteltuamme tuloksetta, murrettiin sitten pala karmia ja ovea jotta saatiin ovi aukenemaan. Puuh, mitähän vielä tulee tapahtumaan. Ainakin poju keräilee mielellään esineitä pöydiltä lattioille, toistaiseksi ei ole hajoittanut mitään, mutta evakoi varmuuden vuoksi nahkakengät yms vaatehuoneeseen.

Mato söi tänään fuzzyn ja pari päivää aikaisemmin pinkin, hyvin meni alas. En ollut ihan sata varma oliko hyvä idea antaa näin pätkittäin ruokaa. Mut en ollut varma oliko se lehti tullut ulos, joten en uskaltanut antaa mitään kovin isoa ennen kuin olin varma että se myös pysyy sisällä. Pinkin kanssa piti hieman suostutella, mutta fuzzy meni alas ennen kuin ehdin sitä edes hädintuskin tarjota.

400 litraisessa akvaariossa on myös ilmennyt ongelmia, nyt odotan kauhulla paljastuuko se vesipöhöksi, kalatubiksi vai sieneksi. En tiedä vielä mikä olisi pahin skenaario. :?

Ainiin kukka on tunnistettu köynnösparsaksi. :)

Edit: Vaihdettu ulkoasua, pahoittelen että kuvat ovat taas ristiinrastiin. korjailen joskus kun kerkiän ja saan ulkoasun vakiintumaan.. x)

Tunnista kasvi

2007-12-18T16:12:00.001+02:00

Tuolle pitäis löytää nimi. :)

Matokin sai pari päivää sitten ruuaksi fuzzyn ja lehden.. oli kyllä kaaos: Eli Sykerö tykkää tällä hetkellä nököttää joko siinnä kasvin mullassa tai kasvin keskellä ikäänkuin "viidakossa". Tällä kertaa se oli viidakossa ja tökkäsin sitten fuzzyn hengaamaan siihen viidakon ulkopuolelle.. Tuo vaani sitä oikein nätisti ja lähestyi hitaan salakavalasti ja nappasi sitten rehvakkaasti koko hiiren mukaansa ja saadakseen nopean kuristusotteen repi mukanaan parit lehdetkin. Kun oli aikansa rutistellut luita nieli sitten yhden lehdistä jossa vaiheessa minä olin jo puoli paniikissa nappaamassa lehteä pois sen suusta.. noh en ehtinyt. Nyt koitan ajatella, että kai hortut on ennenkin lehtiä syöneet. Ja tuon ei pitäisi olla myrkyllinen ainakaan ihmisille. Puuh. Noh aikansa se sitä siinnä sitten ilmeili ja odotin pihtejä puristaen oksentaako se, lopettaako se syömisen sikseen vai lähteekö peräti lentoon. Ei tehnyt onneksi mitään noista ainakaan vielä vaan nieli sitten hiiren ensin yritti keskeltä ja lopulta sitten onnistui kinkeämään sen häntäedellä. Mulla on kädessä hienot viirut kun puristin niitä pihtejä nähtävästi koko toimituksen ajan kun en uskaltanut liikahtaa jos se vaikka häiriintyykin.. Ei ole ainakaan tylsää.

Pentumatkailua Hyvinkäälle

2007-12-15T02:57:00.000+02:00

Jälleen näitä mukavia hetkiä elämässäni. Mihin helvettiin olen siis lupautunut.. Vessassani itkee ja ulvoo kaksi pentua. Kaikkihan tietävät, etteivät pennut jaksa itkeä pitkään.. ne väsyvät ja luovuttavat nopeasti. Noh, tämä kaksikko ei luovuta kuin hetkeksi. Naapuri sen sijaan luopui jo yrityksistään saada patteriin koputtelemalla pennut hiljenemään. Onneksi, tuntuu että jokainen selkeä ääni rohkaisee noita vain jatkamaan lisää. Nyt on tasan tunti mennyt. Oikeastihan siis otin pennut vain siksi, että saan hieman vaihtelua tasaisen tylsään elämääni ja pääsen hetkeksi kokemaan suurta draamaa ja rahallisia tappioita (tällä kertaa vessapaperin muodossa). Niin ja pääsen tilittämään netissä tätä.

Olen ollut siis sairaana viimeiset pari päivää, tänään oli ensimmäinen hieman parempi päivä ja oloni oli paikoitellen jopa varsin terve. Kaikki jotka ovat olleet sairaana tietävät miten mahtavalta tuntuu olla taas terve ja silloin pystyy tekemään ihan mitä vaan. Noh Heini sattui soittamaan minulle juuri sillä hetkellä kun olin voimieni tunnossa ja kysyi lähdenkö hänen kartturikseen hakemaan kolmea koiran pentua Hyvinkäältä. Mikäs siinnä, max 4 tunnin lenkki ees taas mukavaa ajelua ja juttelua koirista eli 22 aikaan olisimme kivasti takaisin kotona. Lähdimme ajoissa ja varasimme hieman jopa kahvitteluaikaa Hyvinkään ABC:lle ja olimme paikalla jo 19.30. Menimme haukkaamaan pikaista välipalaa sämpylän ja kahvin muodossa ja odottelimme pentujen tuojaa kahvilassa. Jossain vaiheessa tuli tieto, että he myöhästyvät jonkinverran koska tullissa oli ollut ruuhkaa, mutta vielä ei ollut selvyyttä kuinka paljon. Sitten meni aikaa paljon.. Lopputulos pääsimme lähtemään ABC:ltä 23.30 viisi koiraa farmarin takaosassa. Ne jotka tietävät edellisestä reissustamme Porvooseen huomaavat että koirien määrä oli kasvanut jälleen mystisesti matkalla.

Jo Hyvinkäälle ajaessa oli selvinnyt, että yksi kotihoitopaikoista ei sijaitsekkaan Tampereella vaan Kurussa, Hyvinkäältä lähtiessä selvisi, ettei kotihoitopaikka pääsekkään meitä vastaan minnekkään. Rock, pidetään tilannekatsaus. Onneksi toinen kotihoito paikka olisi Tampereella joten suuntasimme sinne Petterin ajo-ohjeilla, lisäksi toinen kotihoitopaikka osasi myös selvittää meille että kolmas tyttöpentu jäisi heille myös hoitoon ja haettaisiin sieltä aamulla kolmanteen kotihoitopaikkaan. Olimme näet matkanajan jo arvuutelleen mihin se tulisi lykätä.. Koska olimme jo neljä tuntia myöhässä aikataulusta alkoi Heinin yöunien määrä vähetä uhkaavasti ja minuakin pikkuhiljaa uuvuttaa ajomatka Kuruun houkutteli yhä vähemmän ja vähemmän. Lopulta päätimme, että pojat jäävät yöksi Tampereen puolelle ja kotihoito paikka hakisi ne sitten huomenna iltapäivällä minulta. Rock. Ne itkevät edelleen..

Loput kuvat pennuista: http://siriusang.pp.fi/images/album/Pentuja/

Tohtori Sykerö saapuu kotiin

2007-12-05T23:27:00.003+02:00

Tässä samantien hieman kuvamateriaalia tulokkaasta.
Yksinkertaisesti söpö. :)

Niitä näitä

2007-12-04T22:10:00.000+02:00

En olekkaan hetkeen ehtinyt juoruilemaan mitään. Pablon ja minun kuviot ovat taas tasaantuneet, tosin tuntuu että viimeisen viikon nuoren herran takapää on oireillut poikkeuksellisen paljon. Lisäksi vieraita kohtaan äksyily on saanut ihan uusia ulottuvuuksia.. Seuraavaksi pitäisi mennä moikkaamaan taas eläinlääkäriä, tympii vain ravata sielä alvariinsa kun mikään ei etene ja mikään ei selviä. Yhteisaika polvi- ja silmätutkimuksiin olisi vasta helmikuulla, en tiedä jaksetaanko kitkuttaa sinne asti vaikka tulisikin paljon edullisemmaksi. Noh täytyy harkita.

Sain tänään pitkästäaikaa tehtyä varovaisen arvion poppoon lukumäärästä ja pääsin noin 60 ja tämän innoittamana vaihdoin myös plogin otsikkoa. Lauma koostuu siis tällä hetkellä koirasta, kanista, kilpikonnasta, 56 kalasta ja huomisesta alkaen yhdestä käärmeestä.. Lyhyesti siis 5:destä K:sta.. ;)

Pablo oli koulupäivän aikana onnistunut kai johdon avulla pudottamaan pöydältä teepannun, snif. Viimeiseksi teeksi sillä jäi ruusunmarjatee jota voisin mennä pian keittelemään tänäänkin. Toisena kuvana tulevan käärmeen Corallus hortulanus eli Amazonin Puuboan askeettinen ensiterra. :)

Elvis osa 3: Uusikoti

2007-11-11T01:23:00.000+02:00

Elvis lähti torstaina koeajalle Helsinkiin Ninjan luokse. Toivon kovasti, että löytävät yhteisen sävelen ja juttu alkaa luistaa. Joka tapauksessa hienoa, että Elviksellä on vihdoin oma ihminen jolla on aikaa paneutua myös koulutuksen hienosäätöön. Toisaalta taas jännittää ihan hirveästi miten heillä menee, todennäköisesti kyllä ihan turhaan sillä neitokainen vaikutti niin järkevälle ja asiantuntevalle. Tarkoitus olisi poiketa heillä ensi viikolla morjestamassa ja juttelemassa maailman menosta. Pablo on ollut jotenkin kumma Elviksen lähdön jälkeen, ekana iltana vain kierteli sinne tänne ja piipitteli. Melkein voisi luulla, että kaveria tuli ikävä.. tosin Villen mielestä Pabloa ottaa vain pannuun kun se ei tiedä missä Elvis on eikä voi siten komennella sitä kokoajaan. Tänään taas tuntui kaikki olevan muutenkin ihan mullinmallin. Koko kuukauden esimerkillisesti käyttäytynyt nuori herrani heitti ihan lekkeriksi.. haukuttiin ohikulkenut koira, vedettiin hihnassa, räyhättiin kissoille, tapeltiin kynsienleikkusta ja harjauksesta.. Noh. Ehkä se tästä taas palautuu kaavoihinsa. :)

Koiranleluja

2007-11-07T20:27:00.000+02:00

Punaisen lelun pitäisi olla hajoamaton.. :)

Elvis osa 2 ja jaavansammalia

2007-10-29T20:12:00.000+02:00

Elvis on edelleen keskuudessamme. Jätkien välit alkavat olla jo selvemmät, pahoja rähinöitä ei olla hetkeen otettu. Tosin tilanne on silti hieman kireä. Nuoriherra majailee pääasiassa keittiössä ja Pablo taas makkarissa. Elviksen opiskelu on sujunut melko ennallaan, ei merkittävää edistymistä, mutta toisaalta ei takapakkiakaan olla otettu. Vaihtelin tänään akvaarioista vettä, lisäksi nappasin pari välivaihekuvaa altaista jos niitä katselemalla saisi kirkastumaan mitä pitäisi tehdä noille romuläjille..

Ja tämä itselleni muistutukseksi siitä ettei jaavansammal ja kova virtaus sovi yhteen..
Evän pala kuuluu sinileukakirjo-ahvenelle, meitin linssilude. :)

Elvis osa 1: Esittely

2007-10-21T18:59:00.000+03:00

Meillä on ollut hoidossa pentukoira joka on vienyt täyden huomioni ja energiani viimeiset kaksi viikkoa. Olo on melko kuitti, vaikka tuntuu etten ole tehnyt mitään. Nyt kahden viikon jälkeen, tilanne alkaa vihdoin olla hallussani, mutta työtä on edessä vielä uskomaton määrä. Toivottavasti pentu saisi pian uuden kodin ja minä pääsisin lomalle.. ;)

Tunnistuskuvat

2007-09-16T22:45:00.000+03:00

Saatiin tänään kuvattua konnat viimein. Hiomisen varaa jäi vielä, mutta olen silti tyytyväinen otoksiin. Suurkiitos äidille!
Oikealla siis Kilpinen (myski) ja vasemmalla Emma (lehti).
Isommat kuvat löytyvät täältä ja täältä.

Matomietteitä

2007-09-14T01:21:00.001+03:00

Kohta alkaa tulla täyteen Emman hoitojakso. Tai no puhe oli 15 päivästä ja tämän kuun lopusta. Vielä ei ole uudesta kodista kuulunut mitään, toivottavasti se järjestyisi. Annika miettii haluaisiko kilpikonnan vai ei tosin Jussi ei taida moista otusta taloon haluta.. :P Muuten täällä on mennyt taas ihan hyvin, Emman aivastuksesta selvittiin säikähdyksellä ja nykyisin lämppäri posottelee taas 24 pinnassa. Ruoka on maistunut hyvin molemmille konnille. Herpin hankinta on edelleen mietiskely asteella. Toisaalta haluaisin edelleen kuningaspytonin, mutta myös Rhynchophis boulengeri (vasemmalla) kutkuttelee mielessä. Nähtävästi "pinokkion" tapaaminen teki isomman vaikutuksen kuin uskoinkaan. Kuvassa on näkyvissä lajin poikasväritys, livenä "Boulengeri" on nähtävissä mm. Helsingin Korkeasaaressa. Toinen samantapainen laji on Philodryas baroni (oikealla) tosin myrkyn valitseminen ensimmäiseksi käärmeeksi ei liene järkevin tempaus. Sääli sinällään. Nooh jääpähän jotain mistä haaveilla. :)

Kuvat: www.corn-utopia.com ja www.snakes.nl

Lehtikilpikonna Emma

2007-09-10T01:55:00.000+03:00

Lehtikilpikonna Cyclemys dentata Emma saapui taloon pari päivää sitten. Rohkea ja reipas kaveri. Muutamia huomioita itselleni: älä kanna kilpikonnaa ilman alustaa se saattaa paskoa lennosta. Toinen huomio: kilpikonnan jätös haisee infernaaliselle. Nyt jännätään onko pikkuinen kaupanpäälle vilustunut matkalla sillä tänään hengitys tuntui hieman vinkuvan. Nostin akvaarion lämpöä varmuuden vuoksi 28 asteeseen ja nyt sitten seuraillaan tilannetta.. :/ Muuten tässä eläintarhassa ei ole sattunut ihmeitä, pitäisi vielä metsästää jostain B1-vitamiinia joko pillereinä tai jauheena konnille ettei tule kalan takia puutoksia. Lisäksi pupu on sopeutunut hyvin uuteen majapaikkaansa keittiönnurkassa, pupun aitauksesta on tarkoituslaittaa kuvia kunhan saan siivottua tuon huoneen loppuun. :)

Kuva: Hilda

Välikommentteja

2007-09-04T23:46:00.002+03:00

Täällä on edetty ihan rauhallisesti viime aikoina. Kalavauva kasvaa ja muukin kalasto voi hyvin, altaat sen sijaan ovat edelleen täysin vaiheessa.. Myski tuntuu kotiutuneen ja ruokahalu on kohdillaan, lisäksi näiltä näkymin meille on tulossa hoitoon lehtikilpikonna, saa nähdä millainen tuttavuus se on. :)

Myskilpikonna esittäytyy

2007-08-23T00:21:00.000+03:00

Tänään saapui taloon uusi perheenjäsen - myskikilpikonna. Matka Joensuusta Tampereelle sujui kokonaisuudessaan hyvin, vaikka kaveri oli perille päästyään hieman pyörällä päästään ja vaelteli sinne tänne levottomanoloisesti. Nyt tuntuu jo rauhoittuneen ja lekottelee kantojen päällä katsellen kämpän menoa. Tarkoitus olisi tarjota huomenillalla ruokaa, tosin koska takana on suht pitkä stressaavamatka olen henkisesti varautunut siihen, että kaveri saattaa paastota ainakin muutamanpäivän. Nooh, tämä selvinnee huomenna. Viehättävä otus kaikinpuolin kuitenkin. :)

Kalavauva

2007-08-13T20:00:00.001+03:00

Kalat jaksavat sitten yllättää. Tänään löytyi 80 litraisesta karanteenista kalanpoikanen ja lisättäköön vielä, ettei kyseisessä altaassa ole ikinä ollut mitään mikä olisi voinut lisääntyä. Viimeksi kun allas täytettiin vedellä sielä majaili pari päivää vannekirjoahven ja verkkonuoliainen.. ja epäilen vahvasti ettei tuo voi olla niiden risteytys. Tämän hetken teoria on, että kyseinen fisu/kutu on kulkeutunut haavien tai mahdollisesti kasvinpalan mukana tuonne.. nooh.. laitoin pumpun pyörimään ja lampun päälle. Tämä vain muistuttaa taas siitä kuinka herkästi sitten kalataudit kulkeutuvat altaasta toiseen. Jokatapauksessa nyt odotellaan jos se alkaisi muotoutua aikuisen näköiseksi. Tämän hetken ykkösepäilyt vanhemmuudesta kohdistuvat loistoseeprakaloihin. Tuota kuvaa sen sijaan sain kytätä ties kuinka pitkään, nooh uusi yritys oikella kameralla joskus myöhemmin. Niille joille jotka eivät jostain syystä bongaa kuvasta kalaa niin elikko sijaitsee vasemmassa alanurkassa noin pari senttiä reunoista. :)

Konnakaravaani

2007-08-12T03:32:00.001+03:00

Myskikilpikonnan kuljetus Joensuusta -> Tampereelle saatiin järjestymään yllättävän helposti. Tästä suurkiitos Alisalle! Muuton olisi tarkoitus tapahtua 22 päivä. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Sitä ennen pitää ehtiä viemään Alisalle konnan selviytymispaketti ja muokkaamaan tulokkaan terraariolle sopiva tila asuntoon joten olisi hyvä jos parvisängyn saisi pystytettyä ennen sitä pois tieltä. Myös kanin asumus tulee todennäköisesti kokemaan pienen uudistuksen, siitä projektista kuvia lisää myöhemmin. :)

Travian

2007-08-10T03:24:00.002+03:00

Travian vie liikaa aikaa. Meille muuttaa myskikilpikonna (Sternotherus odoratus) jos kaikki käy hyvin. Ensi viikolla pääsen tapaamaan kärmeksiä. :)

Herppipohdintoja

2007-08-08T04:20:00.000+03:00

Uskaltauduin lopettamaan stalkkaamisen herppi.net:issä ja kysyin tilanteeseeni kokeneempien mielipidettä. Yllätyksekseni minulle suositeltiin Kuningaspythonia Phyton regius. Mitä enemmän olen kyseiseen lajiin tutustutun sitä fiksummalta vaihtoehdolta tuo tuntuu. Muut käärmeet kiinnostaisivat myös, mutta en tiedä miten tulisin toimeen aggressiivisempien lajien kanssa. Joka tapauksessa eräs harrastaja kutsui minut luokseen katsomaan kunkkuja ja olin enemmän kuin iloisesti yllättynyt mahdollisuudesta. Nyt jännittää jo vähän. Olen tähän mennessä päässyt näkemään käärmeitä vain terraarioissaan.

Nuolimyrkkyjen hankinnan olen toistaiseksi kuopannut sillä vaikka saisin banaanikärpäsviljelmät toimimaan minulla ei ole aikaa päivittäisiin ruokintoihin. Gargoyle ja sen tapainen laji "silli" ovat edelleen myös harkinnassa samoin tulisalamanteri ja japaninkääpiötulisko, mutta ainakin jälkimmäiset taitavat kariutua huoneiston liian korkeaan lämpötilaan ellen sitten löydä jostain kohtuuhintaista jäähdytysjärjestelmää. Olen näinä päivinä ehtinyt myös muodostaa jonkinlaisen kuvan iguaaneista ja kameleonteista. Iguaani taitaa olla liian hankala, kameleonttia saattaisin vielä harkita vaikkakaan lajin hoito ei vaikuttanut järin helpolta.

Sain myös tänään haavittua 400 litraisesta käärmekalan ja helminahkamonnin kiinni. Nyt tuo kaksikko uiskentelee 600 litraisessa ja tarkoitus olisi hankkia käärme herralle morsian ja helmelle parvenjatkoa. Ongelmana vain on, että useimmat eläinkauppojen yksilöt ovat kooltaan liian pieniä joten allastovereiden löytäminen saattaa hieman venähtää.

Kuva: Zoohaus Tropica

Sieniä ja herppejä

2007-08-04T03:22:00.000+03:00

Oltiin tänään äidin mukana sienimetsässä. Jalat ovat ihan muusina, en tiedä loppujenlopuksi lainkaan miten pitkän lenkin teimme. Sieniä ei löytynyt hirveästi, mutta kastike niistä saatiin kasaan. Lisäksi kallioilla kiipeillessä sain pari visiota akvaariontaustan toteuttamiseen, mutta täytyy keskustella ensin kaverini kanssa. Voi olla ettei se toimisi kuin isossa terraariossa. Terraarioista puheenollen, herppi- ja koiravauvakuume eivät ole vielä helpottaneet. Onneksi tyttösipukoita ei ole tarjolla joka viikko sillä olisin saattanut jo sortua. Herppi ehdokkaista sen sijaan olen iskinyt silmäni nuolimyrkkysammakoihin (ruokinta arveluttaa), gargoyle geckoon (eikö olekin viehättävä), salamanteriin (terran jäähdytysongelma ratkaisematta) ja viljakäärmeeseen (helpoin ruokkia?). Selvitystyö jatkuu. Lisäksi pari päivää sitten avattiin suomenkielinen monnifoorumi, paljoakaan tietoa sielä ei vielä ole mutta alku vaikuttaa lupaavalle, lisäsin sivuston yhdessä AW:n kanssa linkkeihin.

Kuva: www.the-lizard-lounge.com

Niihin täytyy tulla muutos

2007-08-02T18:52:00.001+03:00

Akvaariot eivät tällä hetkellä taaskaan miellytä mieltä tai silmää. Liikaa kaloja ja liian paljon kompromisseja. Kenkuttaa ettei ole aikaa paneutua niihin kunnolla vieläkään.. :)

Tällekin pitäisi löytää varma tunnistus, tämän hetken arvaukset ovat Julidochromis marlieri burundi ja Julidochromis transcriptus. Kuvissa näkyvä yksilö on haaremin koiras, neitokaiset lymysivät liikaa salaojaputkissa joten en saanut niistä noinkaan selkeää kuvaa. Tosin parempi kuva jollain oikealla kamerallakin voisi helpottaa tunnistusta enemmän... :D